Prekariaatin suru

Jukka Peltokoski

Alvaro Brechnerin Bad Day to Go Fishing (2009) on koko joukon mainintoja kerännyt espanjalais-urugualainen elokuva ja nuoren tekijänsä ensimmäinen kokopitkä ohjaus. Siinä painimatseilla itsensä työllistävä lihaskimppu Jacob van Oppen (Jouko Ahola) sekä tämän parivaljakko, pikkunilkki mutta toverillinen agentti, taistelevat ratkaisevan ottelunsa. Ja kuinka ollakaan elokuva kertoo prekariaatista – Brechnerin sitä varmasti ajattelematta. Tällä kertaa kyse ei kuitenkaan ole prekariaatin ilosta, vaan surusta.

Jacob van Oppen on entinen maailman vahvin mies, “Mestari”, joka reissaa Etelä-Amerikkaa yhdessä agenttinsa, ”Prinssin”, kanssa. Toverukset esittävät haasteita paikallisille voimamiehille ja kulkevat ottelusta otteluun. Van Oppenin haaveena on kunniakas paluu mestarien liigaan kun taas Prinssille haave on tae mestarin pysymisestä kehissä ja leivän saamisesta pöytään.

Elämä ei ole erityisen urheilullista, mutta Jacobilla on kova brändi kommunismin jaloista pelastuneena titaanina, joka murtaa haastajansa alle puolessa minuutissa. Niin hän myös tekee. Siitä pitävät huolen Prinssin salaa valikoimat sopivasti kehäraakit vastustajat.

Sitten eräänä päivänä parivaljakko karauttaa pinkillä, kiiltävät päivänsä jo aikoja sitten nähneellä avoautolla piskuiseen kylään, joka tunnetaan omasta painimestaristaan. Haasteottelusta sovitaan pian, mutta yhtä pian se myös puretaan alkoholisoituneen haastajan ryypättyä itsensä poliisin huostaan.

Uudeksi haastajaksi ilmaantuu nuori kaunis nainen, joka sanoo tulevan aviomiehensä päihittävän helposti ikääntyneen ja hitaan Mestarin. Panokseksi sovitaan tuhat dollaria, ja sana lähtee kiirimään.

Mestarin luodessa itselleen yleisöä pitämällä voimanäytöksiä Prinssille alkaa valjeta, että tuleva vastus onkin oikea jytky, jota ei kaadeta pelkällä myytillä. ”Turkkilaisena” tunnettu lihaksikas sekatavarakauppias on kylän eläimellinen hahmo, jonka muistetaan leikanneen äkkipikaistuksissaan parturilta korvat.

Kun vielä käy ilmi, että haasteen esittänyt kihlattu haluaa rahat tulevan lapsensa turvaksi, on selvää, että pelissä on voimia, jotka ovat suurempia kuin mestarin menneet voitot.

Pelissä on siis kaksi epäsuhtaa surullista voimaa. Menetetty kunnia vastaan tulevaisuus, jolle tonni käteen on pelastus paskayhteiskunnan loukosta.

Tilannetta ei helpota, ettei pujopartaisella Prinssillä tosiasiassa ole sitä rahaa, jonka hän on pannut peliin. Ainoaksi keinoksi näyttää jäävän pelkurimainen pako ilman rikkauksia.

Se ei kuitenkaan sovi Mestarille, jolle elämä kaikesta huolimatta on kunniallista kamppailua, ei luikurimaista kauppaa. Kun vielä kolmenkymmenen sekunnin voittoputken todellinen luonne paljastuu, on Mestarin mahdotonta luistaa.

Bad Day to Go Fishing kertoo ruumiin titaanisista kyvyistä, joista ei tullutkaan mitään spektaakkelin poltettua ne kerran loppuun. Ja se kertoo tulevaisuuden toivosta, syntymättömästä elämästä, jonka mahdollisuudet on jo ennalta pidätetty.

Ei se, mitä ei ole, vaan se, mitä ei tule. Prekariaatin suru ei ole menetystä tai puutetta sellaisenaan, vaan se tulee siitä rikkaudesta, että niin paljon enemmän olisi mahdollista.

Siksi Brechnerin karnevalistisuus on läpeensä haikeaa, ja sen huipentumana on kamppailu, jossa suvereenius on pakkolunastettava katkerana kykynä vuodattaa verta.

https://secure.wikimedia.org/wikipedia/en/wiki/Bad_Day_to_Go_Fishing

http://www.imdb.com/title/tt1388402/

http://thepiratebay.org/search/bad%20day%20to%20go%20fishing/0/99/0