Poliisit yliopistolla!

Megafonin lentävä kirjeenvaihtaja todisti tänään kummallista selkkausta Tampereen yliopiston Linna-rakennuksen eteisaulassa. Kirjeenvaihtaja oli tullut viattomalle päiväteelle erään Megafonissakin vilautelleen ”käsityö- ja askartelualan” palkattoman ammattilaisen kanssa, ja olipa kirjeenvaihtaja jopa välttänyt tapaamisesta koituvat taloudelliset menetykset, sillä paikalla oli onnekkaasti kahvitarjoilua. Halpa on hyvää, ajatteli kirjeenvaihtaja ja vaihtoi teen kahviin. Eikä osannut odottaa, että kahvin lisäksi tarjottaisiin draaman kaarta.

Kahvituksesta vastasivat opiskelijat, jotka jakoivat kriittistä informaatiota Sodexosta, yliopiston ruokahuollosta vastaavasta yrityksestä, joka tunnetaan paremmin yksityisten vankiloiden ja säilöönottokeskusten muonituksesta, jopa omistamisesta.

Yrityspartnerin kritisoiminen ei ilmeisesti ilahduttanut yliopistohallintoa. Ensin häätöä tuli hoitamaan vahtimestari, sitten stevari. Opiskelijat eivät totelleet kehotuksia – tietenkään. He ilmoittivat voivansa siirtyä Sodexon välittömästä läheisyydestä, mutteivät Linnan aulasta. Tämä ei riittänyt stevarille, jonka ohjenuorana oli hallintojohtajan Lahden linjaus: Sodexoa koskevaa informaatiota ei saisi levittää missään yliopiston tiloissa.

Kirjeenvaihtaja haki toisen kupillisen ja mietti, tarkoittaako linjaus siis, ettei Sodexon toiminnasta saa puhua edes luennoilla… Ajatukset katkesivat poliisin tuloon.

”Poliisit yliopistolla! Should be fun”, ajatteli kirjeenvaihtaja ja ihmetteli, että hallintojohtaja menee näin helppoon, ellei peräti vanhanaikaiseen. Vähemmälläkin hankkii mainetta kunnon nillittäjänä.

Opiskelijat eivät edelleenkään osoittaneet lähtemisen merkkejä, joten farssi alkoi muuttua hallintojohtaja Lahden henkilökohtaiseksi legitimiteettikriisiksi. Tässä vaiheessa täytyy todeta, että onneksi tarjolla oli sitä kahvia! Puolentoista tunnin jaarittelua ei olisi nimittäin kestänyt ilman. Asetelma sinänsä oli selkeä alusta saakka. Tulosta vain ei syntynyt niin millään.

Poliisit katsoivat saaneensa toimenpidepyynnön yliopiston hallinnolta, joka heidän mukaansa voi päättää siitä, mitä yliopiston tiloissa saa tehdä. Opiskelijat katsoivat yliopiston olevan julkinen tila, jonka sisällä on oikeus jakaa informaatiota. Siinä sitten seisottiin.

Juridiikan lisäksi opiskelijat puolustivat tietysti myös yliopistokulttuuria sekä omaa ”omistusoikeuttaan” yliopistoon. Nopeasti alkoikin näyttää siltä, ettei hallintojohtaja ollut aivan tajunnut, mihin kätensä sotkee, kun kutsuu poliisit yliopistolle rajoittamaan opiskelijatoimintaa. Siis kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen ennakkotapaus sekä yrityspartnereitaan suojelevan yliopiston että yliopistokulttuurille vieraan hallinnon toimintatavoista! Is this what the future democracy looks like?

Mutta se tulos! Toki opiskelijoiden ja poliisin välisessä vatvomisessakin oli hetkensä. Erityisen viihdyttävää oli seurata osapuolten järkähtämätöntä sitkeyttä, ja aivan erityisesti poliisisedän osoittamaa ammattimaista mielenhallintaa. Joogisia mittasuhteita saavuttanut tyyneys oli luultavasti ainoa seikka, joka piti farssin farssina, eikä päästänyt sitä saippuaoopperaksi. Mutta se olikin ainoa seikka, jota ei linjannut hallintojohtaja, vaan ilmeisen kokenut poliisi.

Lopulta paikalle tuli itse hallintojohtajakin. Tämä ei tosin suostunut vaihtamaan sanaakaan opiskelijoiden kanssa. Palaveerauksen jälkeen poliisit kuitenkin ilmoittivat opiskelijoille, etteivät pura tilannetta voimatoimin. Johan jo poliisien kutsuminen paikalle olikin tuonut yliopistolle enemmän kiusallista julkisuutta kuin muuten olisi ollut odotettavissa…

Niinpä poliisi alkoi kerätä järjestäviltä tahoilta henkilötietoja mahdollisia rikossyytteitä varten. Pelottelua tietenkin, mutta mitä ilmeisimmin myös ainoa tapa, jolla yliopisto saattoi purkaa tilanteen kusematta vielä pahemmin omille kintuilleen.

Täysin ongelmitta ei yliopisto vieläkään huonosti käyttäytyvistä opiskelijoistaan päässyt. Muutamaan kymmeneen kasvaneesta yleisöstä alkoi nimittäin ilmaantua enemmänkin ”järjestäjiä” vaatien nimeään listalle. Eräänä näistä professori Juha Suoranta, jonka poliisi huolikin vihkoseensa. Muut tyrkyt taisivat jäädä rannalle.

Kirjeenvaihtaja jää odottelemaan, nouseeko Sodexoa suojeleva hallintojohtaja opiskelijoitaan ja professoriaan vastaan. Kirjeenvaihtaja ehdottaa tosin vaatimattomasti, että kannattaisi ennemminkin suojella yliopistolaisten vapautta käyttää yliopistoa julkisena tilana. Ehkäpä kannattaisi myös tutustua  – vaikkapa internetin välityksellä – yliopistokulttuuriin ja yliopistolaisten suhtautumiseen kriittisen informaation levittämiseen.