Juntta, Ylioppilasteatteri
[4/24/11 1:38:05 PM] aksepettersson: onko teatteri, Veikko, vielä kiinnostavaa?
[4/24/11 1:38:25 PM] Veikko Nuutinen: kevyt kysymys
[4/24/11 1:38:34 PM] aksepettersson: hahahah
[4/24/11 1:38:38 PM] Veikko Nuutinen: mitä mieltä ite oot?
1.
Me kaikki vain olemme Will. Jokainen vastaanottaa tiedostamisen kauhuun sairastuneen Hamlet-nukkensa äitiyspakkauksessaan, jokainen repeilee falstaffmaisen rakkaudellisesti nauruun syvällä poliittisessa ruumiissaan. Me olemme ehkä myös niin sanotun nykyteatterin mahdollisuus.
2.
Saadaanko teatteritaloon tila, joka ei ole teatteria varten, taidetta varten, ihmisiä varten? Ennaltamääräämättömien kohtaamisten, kuuliaisen kansalaisen roolista vapaan olemisen, autonomisen olemisen, kiinnostavampien ja omaehtoisempien kulttuurien tila. Tila, jossa ei olla ihmisiä varten vaan ihmisten kanssa. Tila, jossa on elämäntuotantoa, ei elämänkulutusta. Sillä varsinaiset päätökset tehdään aina tuotannossa. Poppers-rysäyksen kaltaiset kuohut ajatuksesta vastaanottokokemuksessa lilluvasta kulttuurisesta laajuudesta kannattelevat meitä eteenpäin. Teatteritalo on parhaimmillaan ollessaan ensisijaisesti mitä tahansa varten. Ei siis teatteria varten. Ei teatteria, jota tekevät sankariyksilöt, jotka yhteisön nimissä kutistuvat yhä etäämmälle ihmisten tulla.
3.
Rakastin aikoinaan: Ohjaajan kieltäni puhuttelevaa dramaturgian fragmentaarisuutta. Kielen runsautta. Sen suurelta osin hallitsematonta ja käsittämätöntä rujoutta. Amerikkalaisen indie-elokuvan estetiikasta muistuttavaa banaalin kylmää valoa. Teatteri on elävää ainoastaan silloin, kun se ei pyri olemaan ikuista. Sen on unohdettava kaikkeus, ikuiset ideaalit, taide. Kun teatteri on unohtanut ikuisuuden, se on valmis unohtamaan myös oman teatraalisuutensa manipulatiivisen teeskentelevyyden. Rakastan nyt: Elämäntunteen potentiaalia, joka virittyy oman nukkavierun messiaanisen missionsa ja kipeisiin muotoihin mutatoituvan misantropian välimaastoon. Sivuhenkilöiden sisäistämättömän suurta määrää. Itseään juhlivan eskapismin ja (salakavalasti) lähelle tulevan brutalismin liittoa.
4.
Annetaan vastuu katsojalle kokea teos oman elämänjanonsa, ei pinnalla kelluvien mieltymysten ja alitajunnan salaa hallitsemien solmujen kautta. Elämänjano on sidoksissa ja sitoutunut syvälliseen ymmärrykseen siitä, miksi ajautuu teatteriin, miksi harhailee niillä mailla, siinä maassa. Mitä tapahtuu todella, mitä oikeastaan alkaa paljastua, miten oleminen värähteleekään nyt? Ollaanko todella intuition vieraina, siis vieraina, jotka ymmärtävät oman vierautensa, myös itseensä. Kun teos tuntuu rakenteina, liian pitkinä tai lyhyinä otoksina, jotka vertautuvat kaikkiin niihin jo nähtyihin ja koettuihin, on jo menty ohi, pois teoksen läheisyydestä, teos on jo kadonnut historiallisuudesta raskaisiin luetteloihin. Mahdollisuus koskettua, tulla kosketetuksi, koskettaa, olla kosketuksissa on kiinni tiukasti oman elämän painossa, jäljissä, painaumissa, hengityksessä. Myös teos voi tarrautua toteuttamaan päällimmäisiä mielen mieltymyksiä ja järjestelmiä tai sitten osallistua outoon ja läheiseen leikkiin ilmenemisen kanssa. Silloin osallistujat hengittävät, painautuvat, kaatuilevat olemisessaan, ovat todella osallisia. Sellainen tapahtuminen vastaa meidän janoomme.
5.
Traditio, yhteisö, taide, professionaalisuus: eristyksen, omistuksen
ja vallan termejä. Koska niitä ei ole, ne eristävät. Koska niiden väitetään olevan olemassa, ne ovat omaisuutta. Koska niihin vedotaan puolustuspuheissa, ne ovat vallankäytön välineitä. Traditio on olemassa ilman että me palvomme sitä. Yhteys ihmisiin ei katkea vaikka joisimme itsemme tajuttomaksi yksin pimeässä metsässä. Jotta voimme enemmän tarttua toimeen ja vähemmän alistua olosuhteille on meidän katkaistava rakkaussuhteemme traditioihin ja instituutioihin. Elämme absurdissa maailmassa, jota hallitsevat vuosisadasta vuosisataan pimeisiin nostattavuuksiin pyrkivät tendenssit. Kiiltokuvakuningasideoita kastroiden jatkamme myyräntyötämme.
6.
Politiikka on erilaisuudessa elämistä. Sen ulkopuoli on kuollutta elämää. Voidaanko teatteria käyttää laboratoriona uudelle ja uusiutuvalle, vapaalle, vapautuvalle ja vapauttavalle elämälle? Maailma on näyttämö ja teatteri sen hallusinatorinen korjaamo; vapautusnäytelmät aina näytelmiä teatteritilan vapauttamisesta, tekoverisiä harjoitusvallankumouksia spektaakkelipennuille.
7.
Helsingin ydinkeskusta on Suomen saastunein jättömaa. Tavaratilaa. Ylenkatsetta alentuneissa ruumiissa. Ankeaksi tehty, jotta ihmiset eivät ottaisi sitä omakseen. Voidaanko Ylioppilasteatterista tehdä tila, joka ei ainoastaan muistuta intensiivisen yhdessäolon mahdollisuudesta vaan tulee itsessään täksi mahdollisuudeksi? Tunne ”perusteatterin” ja draaman jälkeisen teatterin välisen kriisin akuuttiudesta paistaa usein pelokkaalla pintatasolla tekijöidemme töissä ja egoissa. Taiteilijat jakaantuvat yhtä, uutta tai vanhaa, totuutta kumartaviin klustereihin. Kentän täyttävät etabloituvat ihmiset kliinisesti lokeroituine teoksineen, joista vain harvoissa uskalletaan työstää syviä esityksellisiä väitteitä joka puolelta meidät saartaneen tulehduksen olennaisuuksista. Jos illusoriset ylemmyyden- ja alemmuudentunto eivät tee tekijöistä tilanteilleen vieraita. Jos pelko ja toivo saadaan väistymään ilon ja epätoivon tieltä.
8.
Haen, kokonaisuutena, transhistoriallista muotoa esitystaiteen tilan määrittämiseen tähtäävälle, aina purkautumistaan odottavalle, pitkälti naurettavalle itseluottamukselle. Sosiaalinen nousu vai elämän konkretia ja sen parantaminen?
9.
Olemme kulttuurin muuriin jättämästä aukosta theatronille ahtautuva kollektiivinen psykonautilus, jonka repertuaariin ei valitettavasti juuri nyt kuulu (sekavien viittauksien ja turhien nyanssien) kulutuksen vähentäminen. Mutta mitä tehdä nyt, kun Shakespearen tulkitseminen on kottilaisen aallon vakavuuteensa kyllästyneissä jälkilöylyissä ja postdraamallisen teorian kaikenrepineissä mustissa aukoissa surkastunut taas uudeksi murskausta kerjääväksi Machinakseen? Kuka haluaa teatterihistoriaan, on jo siellä. Selvää on, että nämä konseptit vaativat karnevalistista tilintekoa esiintyjyyden keinojen, esitysrakenteiden näyttämisen/piilottamisen sekä yleisösuhteen mahdollisuuksien kanssa. Elämme teeskentelyn keskellä.
10.
Teatterissa voidaan joko tutkia mahdollisuuksia teeskennellä paremmin tai lopettaa teeskentely: luoda yhteinen teeskentelemättömän olemassaolon tila, porvarillisen subjektiivisuuden piensieluisesta ihmisvihasta vapaa tila, suuremman vapauden tila. Luen, ilon kautta, postmodernin tragedian metafyysisesti vapauttavan arvon sen kannustavuudessa jatkuvaan näyttämön mahdollisuuksien uudelleenarviontia kohtaan suuntautuvaan hybrikseen. Väkivaltavuoden klubi-illoissa piilee toisenlaisen elämän mahdollisuus. Vapauteen ja elämään emme totuutta tarvitse.
11.
[4/24/11 1:37:46 PM] Veikko Nuutinen: niin jos fiktiosta pääsis…sit muuhunkin, mut sitä mä mietin kun mä katoin sitä esitystä, et miten paljon oma teatterintekeminen on rakentunut ja rakentuu sen jonkun fiktiivisen yhteisön etsinnälle, sille jota ei oo, mut jota kaipaa
[4/24/11 1:38:05 PM] aksepettersson: onko teatteri, Veikko, vielä kiinnostavaa?
[4/24/11 1:38:25 PM] Veikko Nuutinen: kevyt kysymys
[4/24/11 1:38:34 PM] aksepettersson: hahahah
[4/24/11 1:38:38 PM] Veikko Nuutinen: mitä mieltä ite oot?
[4/24/11 1:38:50 PM] Veikko Nuutinen: ainakin siitä on vaikee kirjoittaa
[4/24/11 1:38:57 PM] aksepettersson: jos ollaan TÄYSIN rehellisiä, niin ehkä ei.
[4/24/11 1:38:59 PM] Veikko Nuutinen: kiinnostavasti
[4/24/11 1:39:03 PM] aksepettersson: niin on.
[4/24/11 1:39:09 PM] Veikko Nuutinen: siis teoretisoida
[4/24/11 1:39:19 PM] aksepettersson: tulee helposti sanottua kaikkea paikkansapitämätöntä
[4/24/11 1:39:33 PM] Veikko Nuutinen: luin just liken julkaisemaa nykärikirjaa…
[4/24/11 1:39:39 PM] aksepettersson: onks se uus?
[4/24/11 1:39:56 PM] Veikko Nuutinen: ja aargh, tuli sellainen olo et miks kukaan ikinä haluais tehdä teatteria
[4/24/11 1:40:08 PM] Veikko Nuutinen: joo tän vuoden puolella julkaistu, uunituore
[4/24/11 1:40:51 PM] aksepettersson: mä eilen mietin sellaista jakoa, että on olemassa toisaalta teatteritalot ja niiden kiinnostavuus oman toimintansa, sosiaalisen funktionsa kautta jne, ja sitten on olemassa ryhmät. ja mietin että mistä nää ilmiöt juontuvat?
[4/24/11 1:41:09 PM] aksepettersson: että onks teatteri se ”kirkko” ja se ryhmä ne kiertävät markkinapellet?
[4/24/11 1:41:26 PM] Veikko Nuutinen: avaa vielä vähän lisää…
[4/24/11 1:41:38 PM] aksepettersson: no oikeastaan sitä, että mitä on teatteri ilman paikallisuutta?
[4/24/11 1:41:51 PM] aksepettersson: että onko järkeä lähteä berliiniin festivaalille kiertämään?
[4/24/11 1:42:11 PM] aksepettersson: tai että se on siistiä, kenties, niinkuin vaikka tanssissa joutuu paljon kiertämään, mutta mihin se liittyy?
[4/24/11 1:43:17 PM] aksepettersson: mutta jos teatteri on joku yhteisön väline johonkin, JOS ON, niin sitten se itse paikka on yllättävän tärkeä
[4/24/11 1:44:10 PM] Veikko Nuutinen: okei, kelaan tota yhteisö juttuu hetken…
[4/24/11 1:44:56 PM] aksepettersson: se vois olla kiinnostava näkökulma, kun lähettiin siitä fiktiivisestä yhteisöstä. Että sitä etsii tai luo, ja sitten on toisaalta olemassa se oikea yhteisö jolle jotain koittaa tarjota.
[4/24/11 1:45:11 PM] aksepettersson: johon itsekin väistämättä jotenkin kuuluu
[4/24/11 1:45:35 PM] aksepettersson: tai tässä mielessä kysymyksen osaksi nousee myös se, että miks me tultiin ytlle ylipäätänsä?
[4/24/11 1:45:59 PM] Veikko Nuutinen: eli sulla on kokemus et on joku isompi yhteisö olemassa ohi sen teatteribiisin mitä tekee
[4/24/11 1:46:13 PM] Veikko Nuutinen: milloinkin
[4/24/11 1:46:45 PM] aksepettersson: hmmm.
[4/24/11 1:47:09 PM] aksepettersson: ei välttämättä, mutta kai sitä koittaa sieltä jostain nähdä ja tuntea – että olisikos sitä sittenkin?
[4/24/11 1:47:32 PM] Veikko Nuutinen: toi on se kysymys mitä mäkin oon miettiny, miks ylipäätään yt, varsinkin kun itellä on ollut se kokemus tän vuoden et on jotenkin syrjässä, siitä ”fiktiivisestä” yhteisöstä, josta fantisoi silloin kun meidät valittiin
[4/24/11 1:47:54 PM] aksepettersson: Ymmärrän, se on se fantasia.
[4/24/11 1:48:33 PM] Veikko Nuutinen: mut toisaalta se reaalinen mikä on tullut esim. väkivalta-workshopin kautta on ollut jotain tärkeetä ja hienoa ja arvokasta
[4/24/11 1:48:51 PM] aksepettersson: Mutta mä alan ajatella, että ei ainoastaan luo sitä kollektiivia, vaan luo myös paikan. Siis sen rakennuksen ja ilmapiirin, ja että se on isompi juttu kuin ne itse biisit. Mutta ne biisit on sitten LOPPUJEN lopuksi kuitenkin tosi tärkeitä, mutta mä en tiedä miksi.
[4/24/11 1:49:03 PM] aksepettersson: Niin, yt on hirveen ristiriitainen paikka
[4/24/11 1:49:26 PM] aksepettersson: rakenteet on kauheen heikot, se on sekä siistiä että rasittavaa
[4/24/11 1:50:14 PM] aksepettersson: jengi dokaa paljon, asuu siellä ja tekee kaikenlaista – kukaan ei ole kauhean hyvä missään, mutta useimmat on aika hyviä aika monessa asiassa. Sana amatööri toteutuu sen rakkaudellisessa merkityksessä
[4/24/11 1:50:17 PM] Veikko Nuutinen: niin mut sitä mä mietin edelleen et miten se biisintekemisen yhteisöllisyys eroaa muusta yhdessäolemisesta (no erooahan se) mut voisko se muu ja biisintekeminen olla lähempänä toisiaan
[4/24/11 1:50:51 PM] aksepettersson: no mulla on ollut se, että paljon mielummin kuin teen sitä juttua mä vaan hengaisin
[4/24/11 1:51:01 PM] aksepettersson: mutta se saattaa kans liittyä siihen, että haluaa huomiota.
[4/24/11 1:51:39 PM] aksepettersson: haluais kaikkea pleikkaa sinne
[4/24/11 1:51:40 PM] aksepettersson: jne
[4/24/11 1:51:50 PM] Veikko Nuutinen: näeksä ittes muuten ammattilaisena
[4/24/11 1:52:13 PM] aksepettersson: hyvä kysymys – pakko nähdä, mutta ei se siltä mitenkään koko ajan tunnu.
[4/24/11 1:52:32 PM] aksepettersson: usein ne ammattimaisuuden kautta tehdyt ratkaisut on hirveän tylsiä – ehkä nekin on tärkeitä
[4/24/11 1:52:50 PM] aksepettersson: koska en mä tykkää ”amatööri”jutuista
[4/24/11 1:52:55 PM] Veikko Nuutinen: oon miettiny tota kun oon vetäny workshoppia ja sitä pedagogista puolta siinä, et onko mulla kompetenssia tai auktoriteettiä sanoa jollekin et tää teksti on huono
[4/24/11 1:53:07 PM] aksepettersson: toi on todella kiinnostava näkökulma
[4/24/11 1:54:01 PM] aksepettersson: mulla on vähän samaa – ytläisiä on tietyssä mielessä hauskempi ohjata kuin vaikka teakkilaisia, mutta sitten ne taas toisaalta ei osaa välttämättä toteuttaa mitään tiettyä. eli jonkun ”Huono” saattaa olla se sen ”juttu”
[4/24/11 1:54:06 PM] Veikko Nuutinen: miks sä et tykkää muuten amatöörijutuista, näin eilen Pasolinin Matteuksen Evankeliumin ja siinähän oli paljon amatöörinäyttelijöitä
[4/24/11 1:54:19 PM] aksepettersson: joo ja sehän on hieno. mutta se on ammattilaisen ohjaama
[4/24/11 1:54:50 PM] Veikko Nuutinen: ok ymmärrän hymiö
[4/24/11 1:54:53 PM] aksepettersson: vilpitön amatöörimäisyys on tietenkin mun ihanne
[4/24/11 1:55:08 PM] Veikko Nuutinen: harras harrastelijamaisuus
[4/24/11 1:55:12 PM] aksepettersson: kesäteatteri on hienoa, jos se ei ole pyynikissä
[4/24/11 1:55:15 PM] aksepettersson: niinpä
[4/24/11 1:55:18 PM] Veikko Nuutinen: heh
[4/24/11 1:55:19 PM] aksepettersson: harras harrastelijamaisuus
[4/24/11 1:55:59 PM] aksepettersson: kyl mä sanon ytläisille että ”toi oli tosi huono”
[4/24/11 1:56:03 PM] aksepettersson: ei vois sanoo teakkilaiselle
[4/24/11 1:56:15 PM] Veikko Nuutinen: musta on kiva ihailla sitä että joku on taitava tai kiinnostava
[4/24/11 1:56:26 PM] aksepettersson: ei ehkä voitais sanoo toisillemme hirveen helposti jos olis tarve
[4/24/11 1:56:36 PM] Veikko Nuutinen: no miksei
[4/24/11 1:56:53 PM] aksepettersson: mä luulen että se hyvyys ja huonous on pitkälti itsetuntokysymys
[4/24/11 1:57:24 PM] Veikko Nuutinen: taino riippuu tilanteesta jos tehdään yhdessä biisiä niin silloin ei haluu sanoo toiselle et toi on paskaa mitä sä teet
[4/24/11 1:57:26 PM] aksepettersson: esimerkiksi näyttelijä joka on ollut kuus vuotta ytllä, hakenut joka vuos teakkiin, ei pääse, jne, niin kun se sitten pääsee siitä tulee yhtäkkiä ”hyvä”.
[4/24/11 1:57:45 PM] aksepettersson: Niin mutta siinä on se amatöörimäisyys joka antaa luvan sanoa aika suoraan
[4/24/11 1:57:50 PM] aksepettersson: siis muissa
[4/24/11 1:57:58 PM] aksepettersson: me ollaan kuitenkin aika ammattilaisia
[4/24/11 1:58:12 PM] Veikko Nuutinen: no se on kyllä hassua, mut Teakissa on kyllä musta se hyvä puoli että se mahdollistaa sen keskittymisen vaan siihen taiteentekemiseen
[4/24/11 1:58:20 PM] aksepettersson: totta
[4/24/11 1:58:34 PM] aksepettersson: mutta: tehdäänkö siellä taidetta?
[4/24/11 1:58:39 PM] Veikko Nuutinen: ytllä jengi tekee kaikkee muuta koko ajan
[4/24/11 1:58:56 PM] Veikko Nuutinen: teakissa? musta siellä välillä tehdään MYÖS taidetta
[4/24/11 1:59:14 PM] aksepettersson: tietyssä mielessä ammattilainen ylioppilasteatteri olis aika ihanteellinen
[4/24/11 1:59:25 PM] aksepettersson: joo: teakissa tehdään myös taidetta. olen samaa mieltä
[4/24/11 1:59:45 PM] Veikko Nuutinen: joo! ammattilainen YT vois olla aika pitelemätön
[4/24/11 2:00:24 PM] Veikko Nuutinen: mut sitä mä myös on YT:llä miettiny et voiko taiteelliset johtajat myös harrastaa YT:llä
[4/24/11 2:00:25 PM] aksepettersson: ja ne tekee meidän kanssa juttuja
[4/24/11 2:00:42 PM] aksepettersson: niin, mitä sä luulet?
[4/24/11 2:00:51 PM] aksepettersson: voiko?
[4/24/11 2:01:05 PM] Veikko Nuutinen: no jos me niin halutaan
[4/24/11 2:01:12 PM] aksepettersson: mitä se meidän kohdalla tarkoittaa?
[4/24/11 2:01:49 PM] Veikko Nuutinen: nyt keväällä ei oo ollu aikaa vetää workshoppia niin kuin olis halunnu, se on tuntunu tavallaan harrastamiselta
[4/24/11 2:02:32 PM] aksepettersson: se olis siis tavallaan sitä, että me oltais jäseniä ytllä
[4/24/11 2:02:34 PM] Veikko Nuutinen: et jos tästä sais rahaa niin voishan tähän käyttää aikaa ja tehä tosissaan ja panostaa.
[4/24/11 2:03:31 PM] aksepettersson: me harrastettiin fiktiossa: steppiä, maalaamista, lavastamista, näyttelemistä, kirjoittamista, laulamista ja soittamista
[4/24/11 2:03:35 PM] Veikko Nuutinen: samaan aikaa se tuntuu vähän pahalta, koska haluais kuitenkin tehdä tosissaan ja sitoutua
[4/24/11 2:03:48 PM] aksepettersson: mutta mitä se tarkoittais se sitoutuminen?
[4/24/11 2:03:50 PM] Veikko Nuutinen: niin no toi kuulostaa just hauskalta tavalta olla yhdessä
[4/24/11 2:04:05 PM] aksepettersson: mutta sitten se juttukin on tehtävä
[4/24/11 2:04:10 PM] aksepettersson: ja siinä tulee just se aika vastaan.
[4/24/11 2:04:14 PM] Veikko Nuutinen: no varmaan sitä että ei jaa sitä aikaa niin paljon muihin töihin
[4/24/11 2:04:30 PM] aksepettersson: jengi on väsynyttä ja treenit on aina niin myöhään, että ei voi jatkaa yöhön
[4/24/11 2:04:36 PM] Veikko Nuutinen: mut taas se juttu tuntuu et se on irrallaan elämästä
[4/24/11 2:04:58 PM] aksepettersson: mikä juttu on irrallaan?
[4/24/11 2:05:13 PM] Veikko Nuutinen: niin no siinä on just se harrastajuus läsnä et kun pitää herätä aamulla kouluun tai duuniin
[4/24/11 2:05:38 PM] Veikko Nuutinen: siis se biisi, et sekin pitää tehdä sen kaiken kivan yhteisen lisäks
[4/24/11 2:06:13 PM] Veikko Nuutinen: mitä jos vaan pelais supernintendoo näyttämöllä
[4/24/11 2:06:19 PM] aksepettersson: no tää on vähän se mitä mä tarkoitan sillä teatteriTILALLA, että mihin sitä biisiä tarvitaan?
[4/24/11 2:06:21 PM] Veikko Nuutinen: tai soittas kitaraa
[4/24/11 2:06:21 PM] aksepettersson: NIINPÄ
[4/24/11 2:06:30 PM] aksepettersson: toi on vähän mun haave
[4/24/11 2:06:56 PM] aksepettersson: tähtääkö koko yt vaan mahd. hyviin bileisiin?
[4/24/11 2:07:00 PM] Veikko Nuutinen: mä jaan kans ton haaveen, vaikka se on fiktiota
[4/24/11 2:07:07 PM] aksepettersson: niin
[4/24/11 2:07:19 PM] aksepettersson: yök mikä hymiö
[4/24/11 2:07:19 PM] Veikko Nuutinen: mut mikä on fiktion ulkopuoli
[4/24/11 2:07:24 PM] aksepettersson: tarkoitat?
[4/24/11 2:07:58 PM] Veikko Nuutinen: no tää menee saivarteluks mut jos jättää jäähyväiset fiktiolle niin missä sitä sitten on
[4/24/11 2:08:09 PM] aksepettersson: todellisuudessa
[4/24/11 2:08:13 PM] aksepettersson: hahahah
[4/24/11 2:08:13 PM] Veikko Nuutinen: eiks me aina olla fiktiossa
[4/24/11 2:08:22 PM] aksepettersson: ollaan, fiktio on valittu näkökulma todellisuuteen
[4/24/11 2:08:37 PM] aksepettersson: fiktio on se, jonka kaikki tietää valheeksi
[4/24/11 2:08:47 PM] Veikko Nuutinen: elämä on valhe!
[4/24/11 2:08:51 PM] aksepettersson: jep!
[4/24/11 2:09:00 PM] Veikko Nuutinen: entäs teatteri!
[4/24/11 2:09:03 PM] aksepettersson: valhe!
[4/24/11 2:09:03 PM] Veikko Nuutinen: ???
[4/24/11 2:09:10 PM] Veikko Nuutinen: mikä on totta?
[4/24/11 2:09:14 PM] aksepettersson: aaarghhh!!!
[4/24/11 2:09:27 PM] aksepettersson: se on tietoteoreettinen kysymys
[4/24/11 2:09:30 PM] Veikko Nuutinen: Kärsimys?
[4/24/11 2:09:37 PM] aksepettersson: jostain näkökulmasta joo
[4/24/11 2:10:00 PM] aksepettersson: teatteri on yhteinen valhe, joka rauhoittaa kun kaikki voivat tietää että ”tää on valhe”
[4/24/11 2:10:14 PM] aksepettersson: ”nyt kukaan ei mukamas huijaa mua”
[4/24/11 2:10:54 PM] Veikko Nuutinen: mä yritin keksiä just jotain fiksua ja kokoavaa…mua vituttaa itse asiassa sekin
[4/24/11 2:11:02 PM] aksepettersson: joo
[4/24/11 2:11:03 PM] Veikko Nuutinen: et dramaturgin pitäis olla aina se älypää
[4/24/11 2:11:15 PM] Veikko Nuutinen: hymiö
[4/24/11 2:11:19 PM] aksepettersson: pakko mikä pakko!
[4/24/11 2:11:29 PM] Veikko Nuutinen: jolla olis jotain fiksua ja kokoavaa sanottavaa
[4/24/11 2:11:29 PM] aksepettersson: sano jotain tyhmää!
[4/24/11 2:11:55 PM] Veikko Nuutinen: ehkä mä sanon sen seuraavassa näytelmässä
[4/24/11 2:12:02 PM] Veikko Nuutinen: ohjaaksä sä sen
[4/24/11 2:12:09 PM] aksepettersson: ohjaan!
[4/24/11 2:12:24 PM] aksepettersson: tiedätkö, mä kaipaan tekstejä tällä hetkellä
[4/24/11 2:12:29 PM] aksepettersson: kun teki tollasen
[4/24/11 2:12:55 PM] Veikko Nuutinen: musta oli kiva nähdä että sä teit tollasen
[4/24/11 2:13:52 PM] Veikko Nuutinen: mulla tuli siitä semmonen olo että on olemassa jotain mitä kutsutaan ”ohjaajan taiteeksi” jota voi oppia ja jossa voi tulla hyväks
[4/24/11 2:14:19 PM] aksepettersson: mistä se sulle tuli?
[4/24/11 2:14:20 PM] Veikko Nuutinen: et Akse on tehny tätä duunia jo monta vuotta ja siks se on tässä niin hyvä
[4/24/11 2:16:36 PM] aksepettersson: kyse on treenistä ja duunista
[4/24/11 2:16:40 PM] aksepettersson: pitkälti
[4/24/11 2:16:47 PM] aksepettersson: ja se lähtee kiinnostuksesta
[4/24/11 2:16:47 PM] Veikko Nuutinen: oon samaa mieltä
[4/24/11 2:16:54 PM] aksepettersson: koska muuten ei sitä duunia tee eikä tuu hyväks
[4/24/11 2:17:02 PM] Veikko Nuutinen: niin et on se halu et tää on tärkee ja tää pitää tehdä
[4/24/11 2:17:08 PM] aksepettersson: niin
[4/24/11 2:17:22 PM] Veikko Nuutinen: mun tekee mieli röökii
[4/24/11 2:17:30 PM] aksepettersson: joo, ja kello on kohta puol…
[4/24/11 2:17:42 PM] aksepettersson: pitäskö otta uusiks huomen?
[4/24/11 2:17:58 PM] aksepettersson: tää chatti johtaa vähän pintaan, vaikka kivaa onkin!
12.
[4/26/11 11:59:09 AM] aksepettersson: mulla on tällainen työehdotus: ei saa kommentoida mitään muuta kuin edellistä viestiä, pitää odottaa että siihen tulee vastaus – lisäks ajattelin, että se mitä eilen puhuttiin, niin sieltä nous se yhteisö aika vahvasti ja mulle se yhteisö myös sen tilan, tai paikan siis lokaation kautta. Mitä ajattelit itse?
[4/26/11 12:01:02 PM] Veikko Nuutinen: joo, sopii ja kannatan että kommentoi vaan edellistä…yhteisön kysymys on muakin lähellä ja siitä voidaan jatkaa, ylipäätään olisi hyvä että pääsisi lähemmäks sitä omaa prosessia, tässä dialogissa, koska siitä on helpoin puhua
[4/26/11 12:01:30 PM] Veikko Nuutinen: tai kirjoittaa
[4/26/11 12:01:31 PM] aksepettersson: mikä on tarkkaan ottaen se, mistä meidän ”toivotaan” puhuvan?
[4/26/11 12:02:15 PM] Veikko Nuutinen: mä en oikein tiedä, musta lasse ja ossi hahmotteli jonkinlaista juntta-manifestia, mistä mä en ainakaan ihan saanut kiinni
[4/26/11 12:02:39 PM] aksepettersson: aah, vaikeaa tehdä yhteistä manifestia kun ollaan sen verran erilaisia
[4/26/11 12:03:48 PM] Veikko Nuutinen: niin, ja se on musta myös rikkaus, ja ylipäätään laajemminkin on musta hyvä asia että on erilaisia tapoja ajatella ja tehdä teatteria, kun ei oo kuitenkaan mitään yhtä ja oikeaa
[4/26/11 12:04:21 PM] aksepettersson: siksi jonkun ohjelmallisen manifestin tekeminen tuntuu väärältä, nimenomaan EI ole tarkoitus alkaa tehdä samaa ja samalla tavalla
[4/26/11 12:05:54 PM] Veikko Nuutinen: en mä tiedän miten ohjelmallinen se nyt oli, ainakin se oli kryptinen hmm olisko se ollu otsikoitu jotenkin niin et hahmotelma kolmivuotissuunnitelmaks tai jotain
[4/26/11 12:06:00 PM] Veikko Nuutinen: vittu mikä hymiö
[4/26/11 12:07:19 PM] Veikko Nuutinen: mutta suunnitelmiahan pitää tarkistaa ja ne ehtii muuttuu monta kertaa kolmen vuoden aikana ja yt:llä on se hyvä puoli että niitä voi myös muuttaa
[4/26/11 12:07:41 PM] Veikko Nuutinen: rakenteet sallii sen
[4/26/11 12:07:58 PM] aksepettersson: totta, mutta väittäisin että meillä on aika erilaiset lähestymistavat vaikkapa yhteisöön – en ole varma pyrimmekö edes junttana samaan asiaan?
[4/26/11 12:08:59 PM] Veikko Nuutinen: niin en mä oo selvillä esim. Ossin pyrkimyksistä tai sun tai Lassen tai Lauran enkä muuten aina omistanikaan heh
[4/26/11 12:09:58 PM] Veikko Nuutinen: mutta jonkinlainen fantasiahan meillä on kuitenkin ollut että me tehtäis koko juntalla teos tai esityssarja tms.
[4/26/11 12:10:36 PM] Veikko Nuutinen: still there?
[4/26/11 12:11:08 PM] aksepettersson: jeah
[4/26/11 12:11:20 PM] aksepettersson: oota ihan sekunti
[4/26/11 12:11:25 PM] Veikko Nuutinen: ok
[4/26/11 12:15:48 PM] aksepettersson: sori, nyt jatkan:
[4/26/11 12:16:44 PM] aksepettersson: Mä ajattelen karkeasti näin: mä mietin paljon sitä olemassa olevaa yhteisöä ja mitä se tarvitsee. mietin millainen se voisi olla. Loppujen lopuksi mä romanttisesti ajattelen palvelevani sitä. hah.
[4/26/11 12:17:15 PM] Veikko Nuutinen: ketä siihen yhteisöön kuuluu?
[4/26/11 12:17:23 PM] aksepettersson: no toi on hyvä kysymys.
[4/26/11 12:17:41 PM] aksepettersson: sait kiinni löysyydestä
[4/26/11 12:17:49 PM] aksepettersson: ehkä sitä pitäisi laajentaa
[4/26/11 12:17:59 PM] Veikko Nuutinen: heh
[4/26/11 12:18:13 PM] aksepettersson: jos ajattelis, että siihen kuuluis myös me – niin koko kuvio muuttuu jo olennaisesti
[4/26/11 12:18:36 PM] Veikko Nuutinen: siis me kenen tai keiden lisäks?
[4/26/11 12:18:57 PM] aksepettersson: lähtökohtaisesti olen ajatellut jäsenistöä.
[4/26/11 12:19:12 PM] Veikko Nuutinen: ok
[4/26/11 12:19:56 PM] aksepettersson: ehkä siksi, että se on jokseenkin konkreettinen – mutta voi olla että se just on sitä fantasiaa
[4/26/11 12:20:14 PM] aksepettersson: voi olla, että mä projisoin omat tarpeeni yhteisön tarpeiksi
[4/26/11 12:21:13 PM] Veikko Nuutinen: mulla taas siihen yhteisöön kuuluu ehkä ennemminkin kollegat ja kaverit, ne tyypit joille haluan tulla nähdyksi…mut periaatteessa mäkin tunnistan ton halun palvella yhteisöä, tuoda sinne jotakin sellaista mitä sieltä puuttuu
[4/26/11 12:24:46 PM] Veikko Nuutinen: mut onhan siinä prosessissa mukana myös tekstejä joiden kanssa keskustelee, siis eläviä ja kuolleita kirjailijoita, sukulaisia, elokuvia, maalauksia, biisejä kaikkee…nekin on musta sitä yhteisöä silloin kun tekee teosta, siis ihan yhtä paljon kuin ne reaaliset tyypit
[4/26/11 12:27:41 PM] aksepettersson: tunnistan tuon tekijänä, mutta ajattelen että ehkä yhteisö nimenomaan käyttää itseään peilinä itselleen – se auttaa näkemään myös mitä itsestä puuttuu, tai sitten mitä sieltä yhteisöstä puuttuu. Siitä tulee työväline sen lisäksi että se on yhteisö. Tai se näkökulma yhteisöön saattaa muuttua työvälineenomaiseksi. Esimerkiksi fiktion kohdalla mä kaipasin jotain teatterillista muutosta siihen esittämisen kieleen, jota ytllä ja muutenkin olen kohdannut. Lisäks mä jatkoin tiettyä pidempää projektia, jossa se leikki ja tekijöistä lähtevä tekeminen oli olennaista. Siis sitä, että pyrin pitämään kaikki aktiivisina ”taiteilijoina”, antaa kokemuksia, vähän niin kuin silloin karjaalla kun pidin kurssia, siis sellaisia kokemuksia, että ”ai näin niitä juttuja voidaan tehdä! hauskaa, mäpä alan tehdä sitten”.
[4/26/11 12:28:19 PM] aksepettersson: eli tietty aktivoiminen
[4/26/11 12:28:22 PM] aksepettersson: on kyseessä
[4/26/11 12:28:41 PM] aksepettersson: mut siten, että se lähtee niistä eikä vain musta
[4/26/11 12:29:14 PM] Veikko Nuutinen: et saat ne näkemään toisin? ajattelemaan teatteria toista kautta?
[4/26/11 12:29:26 PM] aksepettersson: joo
[4/26/11 12:31:03 PM] Veikko Nuutinen: kirjottajanahan se on vähän erilaista…kun sitä tekee yksin, se on enmmän sitä oman pään säätämistä ja uusien asetusten löytämistä
[4/26/11 12:33:09 PM] aksepettersson: ymmärrän tuon, toi on toisaalta sellainen puoli siitä työstä, joka välillä jää multa uupumaan. Meen liiaksi siihen ns. prosessiin, ja tarkoitusperät, ne alkuperäiset saattavat hämärtyä sen ”yhteisön” tarpeiden voimistuessa. Esimerkiksi siten, että joku innostuu jostain, joka ei sitten välttämättä mitenkään älyttömän olennaisesti liity siihen, mitä olin aiemmin ajatellut, ja sitten se jää teokseen silti, koska se on ollut niin olennainen osa sitä tekemisen prosessia. Tohon teksti on hyvä ja tärkeä, se antaa jonkin jo kerran koetun jota seurata.
[4/26/11 12:34:29 PM] aksepettersson: teksti on vähän niin kuin postikortti jostain: ”hei oon täällä, täällä on tällaista, tulkaa tänne!” sitten sinne mennään, mutta ei riitä että luetaan se kortti ääneen. Pitää itse mennä sinne kanssa ja tehdä omat havaintonsa. Mutta joku on jo ollut siellä, nähnyt jotain. On usko siihen, että täällä on jotain.
[4/26/11 12:37:03 PM] Veikko Nuutinen: joo..toi postikorttivertaus on hyvä…musta se on kirjoittajallekin ihan olennaista että muut ajattelee sitä mitä mä oon tehny eteenpäin, et se prosessi jatkuu muitten kautta, muut innostuu ja innostaa, musta se on melkeinpä parasta
[4/26/11 12:38:21 PM] Veikko Nuutinen: siis silloin se ei jää vaan mun pään sisälle
[4/26/11 12:38:47 PM] aksepettersson: parhaimmillaan kirjoittaja kutsuu mut jonnekin. se on ihan sairaan tärkeää ja innostavaa kun sellainen tapahtuu. Esimerkiksi myötätunnon kohdalla niin oli, ja siksi se oli tärkeä juttu ja siksi siitä tuli hyvä. lisäks mä ajattelen niin myös ohjaajan ja näyttelijän suhteesta. ei myöskään riitä että ohjaaja on ”käynyt” jossain, vain kaikkien pitäis mennä sinne.
[4/26/11 12:39:25 PM] aksepettersson: kai tää liittyy siihen yhteisöön – minne me kutsutaan ja minne meitä kutsutaan?
[4/26/11 12:39:56 PM] Veikko Nuutinen: niin just ja yhdessä on kivempi mennä kaikkiin jänniin paikkoihin ja jakaa niitä kokemuksia
[4/26/11 12:40:02 PM] aksepettersson: no näin just
[4/26/11 12:40:17 PM] Veikko Nuutinen: heh
[4/26/11 12:40:24 PM] aksepettersson: vitun hymiö
[4/26/11 12:40:31 PM] Veikko Nuutinen: hehhhehhe
[4/26/11 12:41:16 PM] Veikko Nuutinen: tiedätkö jo sen seuraavan jännän paikan
[4/26/11 12:42:12 PM] Veikko Nuutinen: mitä siellä on?
[4/26/11 12:42:24 PM] aksepettersson: Hmmm. Tosi hyvä kysymys taas. Mulla on jotain aavistuksia. Mua kiinnostaa vanhuus ja vanheneminen. Haaveet ja unelmat ja niiden kuihtumisen pelko jne jne. Jonkinlainen jäätyminen ja hyytyminen. Oon kelaillut toisaalta aika paljon Faustia ja sitten Siddharthaa, ja sitten kaikkea huomattavasti kevyempää.
[4/26/11 12:42:45 PM] aksepettersson: Tässä me tullaan havaintoon, eikö vain?
[4/26/11 12:42:52 PM] Veikko Nuutinen: joo
[4/26/11 12:42:54 PM] aksepettersson: Mitä sä havainnoit tällä hetkellä?
[4/26/11 12:45:07 PM] Veikko Nuutinen: no mä haen nyt sitä seuraavan näytelmän käsitettä tai ideaa, yritän nähdä sen mahdollisimman tarkasti, mitä se vois olla ja miten se vois puhutella myös muita se on tosi privaattia ja salaista :), sit on muita sosiaalisempia ja yhteiskunnalisempia lähtöjä
[4/26/11 12:46:03 PM] aksepettersson: joo, mäkin toimin oikeasti salaisuuden verhon takana.
[4/26/11 12:46:10 PM] Veikko Nuutinen: mut kieltä mä etin koko ajan
[4/26/11 12:46:17 PM] Veikko Nuutinen: sitä mä havainnoin
[4/26/11 12:46:39 PM] Veikko Nuutinen: “kielessä olemisen tapoja”
[4/26/11 12:47:23 PM] aksepettersson: Toi kieliasia on kiinnostava. Siitä ois hauska kuulla lisää. Ohjatessa myös sitä mietin. Luen Mnouchkinesta ja Brookista ja mietin yttä ja omaa ryhmää jne jne. Mutta nää on aika pitkiä prosesseja. Ohjatessa se usein näyttäytyy siltä, että vaan tekee – mutta kyllähän siinä on pitkät fiilistelyt takana; ja jopa jotain kelailua.
[4/26/11 12:49:14 PM] aksepettersson: hahahah
[4/26/11 12:49:19 PM] Veikko Nuutinen: hahhahah
1 comment
[…] Ylioppilasteatterin juntta: Kolmivuotissuunnitelman riekaleita […]
Leave a Comment