Askel kohti perustuloa

Työttömyysturvalainsäädäntöön tulevat muutokset lisäävät punavihreiden puolueiden mahdollisuuksia perustella hallituksessa mukanaolon hyödyllisyyttä. Yksi tällainen muutos on ensi vuonna voimaan tuleva uudistus, jonka mukaan ulkomailla oleskelu ei vaikuta työttömyysturvaoikeuteen.

Työ- ja elinkeinoministeriö tiedotti äskettäin työttömyysturvan seuraamusjärjestelmää koskevista tulevista muutoksista. Tiedotteen mukaan uudistukset koskevat pääasiassa työssäolovelvoitteita ja niiden vähentämistä.

Tiedotteessa ei täsmällisesti eritellä muutoksia, mutta ilmeisesti siinä viitataan vuoden 2006 alusta voimaan tulleisiin pykäliin, joiden mukaan henkilön, joka on saanut työmarkkinatukea vähintään 500 päivältä tai jonka oikeus työttömyyspäivärahaan on päättynyt enimmäisajan täyttymisen vuoksi ja joka sen jälkeen on saanut työmarkkinatukea vähintään 180 päivältä, oikeus saada työmarkkinatukea työttömyysajalta lakkautetaan, jos hän ilman pätevää syytä kieltäytyy tai eroaa työstä tai työllistymistä edistävästä toimenpiteestä. Kun näin on tapahtunut, henkilö saa uudestaan oikeuden työttömyysaikaiseen työmarkkinatukeen täytettyään 5 kuukauden työssäolovelvoitteen. TEM:n tiedote on tulkittavissa niin, että nämä pykälät poistettaisiin, ja siten työstä tai työllistämistä edistävästä toimenpiteestä eroamista tai kieltäytymistä tutkittaessa sovellettaisiin kaikkien työnhakijoiden (poikkeuksena ilmeisesti edelleen tämänkin jälkeen alle 25-vuotiaat vailla ammatillista koulutusta?) kohdalla samoja pykäliä. Kuten tiedotteessa lukee: “Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi pitkään työttömänä olleille työmarkkinatuen hakijoille ei enää asetettaisi työssäolovelvoitetta.”

Tiedotteessa on kuitenkin myös muuta kiinnostavaa, eli lopussa oleva virke: “Työttömyysturvalaista kumottaisiin myös säännös, jonka mukaan työttömällä ei lähtökohtaisesti ole oikeutta työttömyysetuuteen ulkomaanmatkan ajalta.” Nykytilanteessa työtön työnhakija menettää lähtökohtaisesti työttömyysturvaoikeuden ulkomaanmatkan ajalta Työttömyysturvalain 2 luvun 3 § vuoksi:

“Henkilöllä ei ole oikeutta työttömyysetuuteen, jos hän on estynyt olemasta työmarkkinoilla ulkomaanmatkan, asevelvollisuuden, siviilipalveluksen, vapausrangaistuksen taikka sairaalassa tapahtuvan hoidon tai muun tähän verrattavan laitoshoidon taikka muun näihin rinnastettavan syyn johdosta. Henkilön on kuitenkin katsottava olevan työmarkkinoilla sellaisen työ- ja elinkeinotoimistolle etukäteen ilmoittamansa, satunnaisen ja lyhyen ulkomaanmatkan ajan, jona hän on tavoitettavissa ja kykenee kohtuullisessa ja tavanomaisessa ajassa ottamaan vastaan työtä tai koulutusta.”

“Lyhyellä ja satunnaisella ulkomaanmatkalla” tarkoitetaan lakia sovellettaessa enintään kuuden maksupäivän mittaista matkaa vuoden aikana. Matkasta, sen ajankohdasta ja yhteystiedoista on ilmoitettava etukäteen työ- ja elinkeinotoimistolle. (https://asiointi.mol.fi/ilmi/ohjeet_ilmi_fi.htm)

Tuleva muutos, jolla poistettaisiin em. lakipykälän luettelosta ulkomaanmatka, siis käytännössä mahdollistaisi kontrolloimattoman toisessa maassa oleskelun ja samanaikaisen työttömyysetuuden saamisen (olettaen, ettei henkilö tee tai jätä tekemättä jotain muuta, josta seuraa työttömyysturvaoikeuden menetys).

Yksi mahdollinen tapa tulkita muutosta on, että se perustuu käsitykseen, jonka mukaan nykyaikana työn hakeminen on pitkälti sähköistä, esimerkiksi työhakemuksen jättämistä jonkun yrityksen verkkosivujen kautta. Ei siis ole väliä missä työn hakeminen tapahtuu. Esimerkki: oletetaan, että TE-toimisto lähettää ulkomailla oleskelevalle työnhakijalle työtarjouksen (aiemmalta nimeltään työhönosoituksen). Suomalaisessa katuosoitteessaan hän ei ole tavoitettavissa, mutta hän on ollut järkevä ja rekisteröitynyt NetPostin käyttäjäksi ja saa sen ansiosta tiedon työtarjouksesta, vaikka on Thaimaassa. Siksi hän tajuaa hakea kyseistä työpaikkaa kyseessä olevan yrityksen verkkosivujen kautta – ja on näin tehnyt velvollisuutensa työnhakijana.

Mutta mitä tapahtuu tälle esimerkkihenkilöllemme, jos hän saa kutsun työhaastatteluun? Ottaako hän seuraavan lennon kotipaikkakunnalleen ja ehtisikö hän edes haastatteluun ajoissa (jos haastattelu olisi vaikkapa seuraavana päivänä)? Lisäksi, työhaastattelu ei ole ainoa seikka, joka työnhakuun liittyvissä asioissa käytännössä edellyttää henkilökohtaista paikallaoloa. Esimerkiksi TE-toimistossa tapahtuva työllistymissuunnitelman teko on henkilökohtainen palvelu.

Ulkomailla olo siis on konkreettisesti työmarkkinoilla olon este, vaikka se tullaankin – jos hallituksen lakiesitys hyväksytään eduskunnassa – poistamaan lakipykälästä, jossa luetellaan työmarkkinoilla olon esteet.

Se, että ulkomaanmatkaan konkreettisesti liittyvä työmarkkinoilla olon este ei vaikuttaisi työttömyysturvaoikeuteen, on erityisen kiinnostava periaatteellinen yksityiskohta perustulovaatimusten kannalta. Perustulovaatimuksissa nimittäin eräs keskeinen lähtökohta on ollut perustulon ehdottomuus, siis riippumattomuus esimerkiksi siitä, onko henkilö työmarkkinoiden käytettävissä ja hakeeko hän kokoaikatyötä (nykytilanteessa juuri kokoaikatyöhön käytettävissä olo on työttömyysturvaoikeuden eräs edellytys).

Tuleva lakimuutos siis keventää työttömyysetuuden vastikkeellisuutta ja on siksi merkittävä periaatteellinen askel perustulon suuntaan, vaikka kyse onkin vain yhdestä pienestä yksityiskohdasta työttömyysturvajärjestelmässä. Kyse on pienestä yksityiskohdasta sikäli, että ulkomailla olo tuskin lakimuutoksenkaan myötä tulisi olemaan pätevä syy kieltäytyä työstä (esimerkiksi olla menemättä työhaastatteluun). Vastikkeellisuus sinänsä ei siis poistuisi.

Mielenkiintoinen periaatteellinen kysymys on myös se, olisiko loogista, että tämä lakimuutos vaikuttaisi myös muihin työmarkkinoilla olon esteisiin. Jos kerran ulkomailla olo ei vaikuta työttömyysturvaoikeuteen, niin pitäisikö Työttömyysturvalain 2 luvun 3 § luettelosta poistaa myös vankila, laitoshoito, armeija ja siviilipalvelus? Eikö tämä olisi tasa-arvoa – miksi yksi työmarkkinoilla olon este on hyväksyttävämpi kuin toinen?

Työministerinä ei ole enää ole vihreä vaan demari, mutta saattaa olla, että tämän lakimuutoksen valmistelu on aloitettu jo vihreän työministerin kaudella. Jos näin on, niin perustuloa vuolaasti kehuneiden vihreiden olisi nyt syytä korostaa tätä omana saavutuksenaan. Ja vaikka kyseessä ei olisikaan edellisen työministerin toimikaudella alulle pantu lakimuutos, niin joka tapauksessa nykyisen hallituksen huomattavalla punavihreydellä on varmasti ollut oma vaikutuksensa – tuskin Kokoomus, RKP, demarit ja Kristillisdemokraatit olisivat tällaisesta yksin päättäneet. Siksi tämä lakimuutos avaa positiivisen tiedottamisen mahdollisuuksia punavihreistä ja perustuloa kannattavista puolueista myös Vasemmistoliitolle.

Vasemmistoliitto on punavihreistä puolueista se, jonka piirissä on vihreitä selvästi enemmän harjoitettu itseruoskintaa ja arvosteltu hallitukseen menoa. Nyt kun puolue on kuitenkin hallituksessa, mistä se on myös demokraattisesti päättänyt, sen kannattajien tulisi katsoa eteenpäin ja pyrkiä edistämään tulevaa vaali- ja muuta menestystä. Tämä onnistuu paremmin hallitukseen menon tuloksia julkisesti esittelemällä kuin hallitukseen menon haittoja tai omaa kompromissitonta periaatteellisuutta korostamalla.

Edellä mainittu työttömien ulkomaanmatkailua koskeva lakimuutos on yksityiskohtana pieni mutta periaatteellisesti sen merkitys on suuri. Se osoittaa (yhdessä työssäolovelvoitteiden keventämisen kanssa), että hallitus on työttömyysturvan vastikkeellisuuden keventämisen tiellä ja että siten punavihreät ovat hallitukseen menemällä onnistuneet edistämään perustuloa. Tätä heidän pitäisi nyt toitottaa kannattajilleen sekä mahdollisille kannattajilleen.

Mikä on oppositiossa olevan “ei-sosialistisen työväenpuolueen” hyöty työttömille? Nolla euroa. Punavihreistä on hallituksessa sen sijaan hyötyä, vaikkei hallitusratkaisu ongelmaton olekaan. Älkäämme myöskään unohtako työttömyyspäivärahan ja työmarkkinatuen ensi vuonna voimaan tulevaa harvinaisen merkittävää korotusta, joka vähentää köyhyyttä.