Category — Blogi

Maria Palo

Ruotsidemokraattien (RD) läpimeno Ruotsin valtiopäiville aiheutti paniikin. Vanhat  puolueet uskoivat, että Ruotsidemokraattien mukana oleminen muuttaa politiikan kokonaan. Vaaleista on kulunut vähän yli vuosi, ja mitään merkittäviä muutoksia ei ole tapahtunut.

Ruotsidemokraatit ovat osa Ruotsin poliittista arkipäivää. Politiikan aitiopaikalla istuvan valtiotieteilijän Stig-Björn Lundgrenin mukaan Ruotsidemokraateilla on poliittista vaikutusta.

– Heillä on ollut suurta vaikutusta pakolaispolitiikkaan, mutta ei tavalla, jota he toivoivat ja uskoivat. Reinfeldtin johtama hallitus teki loistavan vedon tehdessään sopimuksen juuri ympäristöpuolueen kanssa: hallitus tekee pakolaispolitiikkaansa ympäristöpuolueen toivomia painutuksia ja ympäristöpuolue tukee hallituksen energiapolitiikkaa. Sopimuksen myötä pakolaisoikeutta hakevien asema on vahvistunut. Nyt paperittomilla siirtolaisilla on oikeus sairaanhoitoon. Tätä ei heillä ollut aikaisemmin. Poliittinen tilanne on pakottanut hallituksen nopeisiin päätöksiin, sanoo Lundgren.

Ruotsin pakolais- ja siirtolaispolitiikkaa on monen vuoden ajan värittänyt kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien kädenvääntö. Sosiaalidemokraattien entinen puheenjohtaja Göran Persson aavisti jo kautensa aikana, että Ruotsidemokraatit tulevat valtiopäiville. Sen sijaan, että Persson olisi avannut keskustelun RD:n kanssa, hän yritti kuulostaa samanlaiselta kuin RD. Hän uhkasi muun muassa, että Ruotsi  tulee EU:n uusien jäsenmaiden myötä hukkumaan ”sosiaaliturismiin”.

Ruotsidemokraattien tulo valtiopäiville on selvästi vahvistanut pakolaisten asemaa. Jatkuuko sama politiikka?

– Vielä on liian aikaista sanoa, mihin hallituksen ja ympäristöpuolueen tekemä sopimus pitkällä tähtäimellä johtaa. Se on kuitenkin täysin varmaa, että hallitus ei aio kumartua Ruotsidemokraattien edessä: hallitus on valinnut taistelulinjan. Taistelulinjan valintaa vahvistavat myös ympäristöpuolueen kanssa tehty sopimus sekä pahaa meteliä oppositiossa pitävät vasemmistopuolue ja sosiaalidemokraatit. Tämä kokonaisuus takaa sen, että nyt pakolaispoliittisia kysymyksiä ei lakaista maton alle vaan ne ovat esillä. Niissä maissa, joissa  muukalaisvihamielisiä puolueita on silitetty myötäkarvaan, on näiden puolueiden kannatus noussut. Jos kukaan ei sano vastaan, niin muukalaisvihamielisyys kasvaa, toteaa Lundgren.

Ruotsin hallituksella ei ole tähän varaa. Reinfeldtin valitsema linja on saanut RD:n melkein poikkeuksetta äänestämään hallituksen linjan mukaisesti. Samalla RD:n puheenjohtaja Jimmy Åkesson tekee kaikkensa saadakseen pestyä muukalaisvihamielisen leiman. Entinen sinikeltainen lipputunnus on muuttunut sinivuokoksi. Valtiopäiväedustajien vaatetus on vaihtunut farkuista ja t-paidasta tummaan pukuun ja kravattiin.

– Tämä on kosmetiikkaa, sillä politiikan ydinsisältö on aivan sama: pakolaisvihamielinen, lopettaa Lundgren.

Ruotsidemokraattien keulahahmon ja puheenjohtajan Jimmy Åkessonin toive täyttyi, kun hän sai puolueensa valtiopäiville. Farkut ovat vaihtuneet pukuun, mutta politiikan sisältö on sama: pakolaisvihamielinen.

Jukka Peltokoski

Jean-Pierre Jeunet tunnetaan varmasti parhaiten hipsterielokuvastaan Amélie. Varsinaisen läpimurtonsa hän teki kuitenkin jo kaksikymmentä vuotta sitten elokuvallaan Delicatessen. Siinä syötävän suloisen tytsyn sijaan syödään ihmisiä nälkään. Nyt Jeunet teki elokuvan prekariaatista – ehkä tietämättään.

Jeunet’n uusin, Micmacs, on jo pari vuotta vanha, mutta se tuntuu jääneen vähälle huomiolle. Silti elokuvaa voi hyvin pitää koko tuotannon parhaana. Sen tarina alkaa, kun elokuvavuokraamon työntekijää Bazilia, isättömäksi jäänyttä poikaa, ammutaan vahingossa muttei kuolettavasti.

Työpaikka menee, mutta luoti johdattaa aseteollisuuden sylttytehtaalle. Bazil haluaa kostaa.

[Read more →]

"Harmaa talous", Tapani Rytöhonka 2011

(Klikkaa kuvaa)

Jukka Peltokoski

Euroopan yllä leijuu kommunismin aave. Marx kääntyy haudassa jaloilleen. Virenin ja Vähämäen Perinnöttömien perinne (Tutkijaliitto 2011) on tervetullut puheenvuoro kaikuihin, jotka pelottavat niin oikeistoa kuin vasemmistoakin. Keskustelu kommunismista on täällä tänään, eikä kukaan koe syyllisyyttä historiasta.

Virenin ja Vähämäen Perinnöttömien perinne on työkalu. Se on argumentatiivinen avaus, jolla on oma koherenssinsa mutta josta ei puutu heittoja ja langanpätkiä. Perinnöttömien perinne on sekä Marx-tulkinta että tilanneanalyysi nykykapitalismista. Se on myös suoraa dialogia puoluevasemmiston ja autonomian rajamailla viime vuosina käytyyn keskusteluun.

[Read more →]

“Tee hyvä työ.” Näin kuuluu Kokoomuksen käyttämän mainostoimiston keksimä poliittinen iskulause tällä kertaa. Kuten suurimpien puolueiden sloganit tyypillisesti, se on sopivan epätäsmällinen sisältääkseen mitään liian kiistanalaista tai vastenmielistä. Kokoomuksen vaaliohjelma (“Matkaopas paremminvointivaltioon”) kuitenkin selventää, että eräs asia, johon tämä iskulause viittaa, on talkootyö.

Vaaliohjelman mukaan:
“Talkoot ovat yhä suositumpi tekemisen muoto Paremminvointivaltiossa. Talkootyö on perinteinen suomalainen naapuriavun muoto, johon liittyy vahva yhteisöllisyyden tunne. Paremminvointivaltiossa parannetaan vapaaehtoistyön toimintaedellytyksiä. Vapaaehtoistyöllä ei pidä korvata peruspalveluja eikä peruspalveluilla vapaaehtoistyötä, vaan molempia tarvitaan. On löydettävä uusia keinoja, miten yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin yhteispeliä ja yhteistyötä parannetaan.”

On selvää, että pysyäkseen suurena pohjoismaisena puolueena konservatiivinenkaan puolue ei voi avoimesti hyökätä hyvinvointivaltiota vastaan. Se ei voi erottautua “liikaa” “hyvinvointivaltion puolustajista”, koska hyvinvointivaltion kannatus on merkittävää. Ja vaalit ovat perinteisesti se aika vuodesta, kun kaikki poliitikot kannattavat “laadukkaita peruspalveluita”, “hyvää arkea” jne jne lässyn lässyn.

Kuitenkin jotenkin on erottauduttavakin. Kokoomus, kuten muutkin eurooppalaiset vanhoilliset puolueet, pyrkii entistä enemmän kilpailuttamaan hyvinvointipalvelujen tuottamista yksityiselle tai kolmannelle sektorille (tai ns. yhteiskunnallisille yrityksille, mitä ne sitten tulevatkaan olemaan), sekä ideologisista syistä että puolueen edustamien intressien vuoksi. Tämä taas tehdään alkeellisesti argumentoiden painottamalla “uusia” ja “tulevaisuuden” tapoja tuottaa palveluita “menneisyyden” keinojen sijasta (samaa argumentointitapaa toki käyttävät muutkin puolueet milloin missäkin asiayhteydessä). Se, että kokoomus korostaa lisäksi talkootyötä, sopii tähän kuvioon hyvin. Oikeuksien sijasta painotetaan käytännössä armeliaisuutta ja riippuvaisuutta hyväntahtoisuudesta. Vastuuta ottavat lähimmäiset:

“Paremminvointivaltiossa jokainen apua tarvitseva ihminen saa apua niin valtiolta kuin lähimmäisiltä. Paremminvointivaltiossa otetaan vastuu itsestä ja toisista.” (Jyrki Katainen: ”Kohti paremminvointivaltiota”)

Tietenkin Kokoomus ilmaisee asiat siten, että olisi virheellistä leimata se yksipuolisesti hyvinvointivaltion alasajajaksi. Silti se, että tavoitteet ilmaistaan höystettyinä hellyyttävillä yhteisöllisyyspuheilla, on yhtäältä myyntistrategia ja toisaalta tietoinen keino, jolla vältetään liian kiusallisten asioiden ilmaiseminen. Kukapa vastustaisi lähimmäisen rakkautta ja naapuriapua sinänsä?

Mistään salailusta ei ole kuitenkaan kyse. On melko yksinkertainen havainto, että Kokoomuksen talkootyökorostukset ovat saaneet vaikutteita Iso-Britannian konservatiivien viimeaikaisesta politiikasta. Puhe “hyvästä työtä” ja talkootyön merkityksestä muistuttaa hyvin paljon sitä, kuinka Iso-Britannian konservatiivit viittaavat vapaaehtoistyön edistämiseen “Big Societyn” käsitteellä. Suomalaisten konservatiivien “Paremminvointivaltio” ja Iso-Britannian konservatiivien “Big Society” eivät ole käsitteinä kaukana toisistaan – aika näyttää, kuinka lähellä ne ovat toisiaan käytännössä. Lisäksi Iso-Britannian kontekstissa “Big Society” on ymmärrettävä positiivisempana, helpommin markkinoitavana ilmaisuna kuin thatcheriläinen “yhteiskuntaa ei ole olemassa”, vastaavasti kuin “Paremminvointivaltio” on myyvempi ajatus kuin leikkauslistat. Eurooppalaisella tasolla voidaan lisäksi panna merkille, että vuosi 2011 on Euroopan vapaaehtoistyön teemavuosi.

Iso-Britannian vasemmistolaiset ovat korostaneet “Big Society” -kritiikissään sekä käsitteen hämäryyttä että tapaa, jolla sillä pyritään oikeuttamaan yhtäältä yksityistäminen ja toisaalta julkisten palveluiden muuttaminen talkootyöhön perustuviksi. Havainnollisia esimerkkejä tästä kritiikistä löytyy esimerkiksi The New Statesman -lehden 21.2.2011 ilmestyneestä numerosta.

Peter Wilby viittaa kolumnissaan (s. 9) konservatiivi-ideologien Matthew Bishop ja Michael Green tuoreeseen The Road from Ruin: a New Capitalism for a Big Society -kirjaan, jonka mukaan vapaaehtoistyön ja lähiyhteisöjen fetisoinnin sijasta “Big Societyn” pitäisi olla mahdollisuus kapitalismin hyödyntämiseksi, jotta yhteiskunnasta tulisi parempi paikka. Vapaaehtoistyön painottaminen on olennainen osa “Big Societyn” markkinointia, mutta konkreettisella tasolla se on Wilbyn tulkinnan mukaan näiden ideologian mielestä toissijaista: keskeistä on se, että suuryrityksille tarjotaan mahdollisuuksia ottaa haltuun julkisten instituutioiden tehtäviä. Yhteisöaktivistien kykyihin ja asiantuntijuuteen ei ole tämän – kieltämättä realistisen – käsityksen mukaan syytä luottaa, vaan pikemminkin vastuuta tulisi kilpailuttamisen kautta osoittaa Tescon tapaisille yrityksille, jotka innostavat ihmisiä ottamaan vastuuta elämästään, ovat tunnollisen pluralistisia ja perustavat toimintansa terveeseen bisnesajatteluun.

Alice Milesin kolumnin (s. 20) mukaan taas konservatiivien puheet ja teot siitä, kuinka valtio tukee vapaaehtoistyötä, ovat hyvin ristiriitaisia. Miles viittaa konservatiivien väitteisiin, joiden mukaan siellä missä valtio ei enää rahoita toimintoja kokonaisuudessaan, se on silti “avainroolissa” tekemässä yhteisöjä kykeneviksi pitämään – esimerkiksi nuorisokeskuksia – toiminnassa. Milesin käyttämässä esimerkissä se, mitä tämä “avainrooli” tarkoittaa, on hyvin hämärää, sillä tosiasiat nuorisokeskusten lakkautuksista ovat kiistattomia. Ovatko konservatiivit siis itse asiassa täysin tietoisia siitä, että heidän ideansa ovat mahdottomia toteuttaa? Pääministeri David Cameron on sanonut – aivan kuten kokoomuksen vaaliohjelmassakin todetaan – haluavansa, että ihmisten olisi helpompaa tehdä vapaaehtoistyötä. Miles muistuttaa, että lukemattomat ihmiset eivät kuitenkaan voi tehdä työtä ilmaiseksi – heidän on tehtävä työtä elääkseen, tai toisin sanoen, heidän on pakko myydä työvoimaansa. Ainoastaan rikkailla on varaa tehdä työtä ilmaiseksi. Miles korostaa, että on todella karkeaa poliikkaa irtisanoa julkisen sektorin työläisiä ja sitten olettaa, että nämä tekevät työtä ilmaiseksi (ja vieläpä entisiä töitään?).

Entistäkin kiistanalaisemman konservatiivien harjoittamasta vapaaehtoistyön korostamisesta tekee se, että tietyissä tilanteissa vapaaehtoistyön tekeminen tarkoittaa työttömyysturvaoikeuden menetystä. Työvoimahallinto lakkauttaa työttömyysturvaoikeuden, mikäli työtön työnhakija alkaa tehdä vapaaehtoistyönä sellaista työtä, jota normaalisti tehdään palkkatyönä (tai yritystoimintana). Sinänsä tällaisessa pykälässä ei ole mitään väärää, koska se on yksi keino ehkäistä työn teettämistä ilmaiseksi – selkeä signaali siitä, mitä yhteiskunta ei hyväksy. Samalla pitää tietenkin olla tarjolla palvelua palkkasaatavien perimiseksi (kuten Suomessa sitä on saatavilla ammattiliitosta tai Aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueesta eli entisestä työsuojelupiiristä). Työttömälle työnhakijalle “sallittu” vapaaehtoistyö on normaalia talkootyötä, jota koskevat tulkinnat ovat tyypillisesti yksinkertaisia ja kiistattomia. (Suomessa lainsäädäntö on samanlainen. Työttömyysturvalain 2. luku 2. §: “Työnhakijalla on oikeus työttömyysetuuteen tämän lain mukaisesti siltä ajalta, jona hän palkatta osallistuu tavanomaiseen yleishyödylliseen vapaaehtoistyöhön tai tavanomaiseen talkootyöhön. Työnhakijalla, joka palkatta työskentelee yrityksessä tai sellaisissa tehtävissä, jotka yleisesti tehdään työsuhteessa tai yritystoimintana, ei ole oikeutta työttömyysetuuteen.”)

Tilanteesta tulee kuitenkin absurdi, jos valtio yhtäältä edellyttää vapaaehtoistyöhön osallistumista ja toisaalta osallistumisen toteutuessa lakkauttaa työttömyysturvaoikeuden. Tähän huomioon Miles päättää kolumninsa. Mutta miten valtio voi sitten käytännössä edellyttää vapaaehtoistyöhön osallistumista? Ehkä tämä tapahtuu tehokkaimmin epäsuorasti pakottamalla: tekemällä palveluita ja tulonsiirtoja kurjistamalla haavoittuvaisessa asemassa olevista ihmisistä riippuvaisempia “hyvistä töistä” – joita tekevät lähimmäiset, jotka eivät kestä katsoa hätää. Siis hyväksikäyttämällä ihmisten myötätuntoa.

Toisaalta valtio voi myös konkreettisesti julkisia työvoimapalveluja käyttämällä tehokkaammin edellyttää palkattoman työn tekemistä, mutta tämä keino tuo vain väliaikaisia ratkaisuja. Työllistymistä edistävät toimenpiteet kuten työharjoittelu ja työelämävalmennus ovat Suomessa kestoltaan ehdottoman rajallisia. Työ- ja elinkeinotoimisto voi sopia näistä toimenpiteistä työttömän työnhakijan kanssa, jolloin myös kieltäytymisestä seuraa työttömyysetuuden menetys, mutta käytännössä kyse ei ole tällöin sellaisten töiden teettämisestä, joista työnhakijalla jo on kokemusta (ja lisäksi työhakijoita ei tule sijoittaa sellaisen työnantajan palvelukseen, jotka eivät ole noudattaneet työsopimuslain mukaista velvoitetta tarjota ensin työtä tuotannollisista ja taloudellisista syistä irtisanomilleen). Nähtäväksi jää, tarkoittaako konservatiivien “Big Society” sitä, että työvoimahallinto sopii julkisen sektorin palveluksesta irtisanottujen työnhakijoiden kanssa sijoittumisesta palkattomaan työhön samalle alalle – Suomessa tällaista ei ole näköpiirissä.

Suomen ja Iso-Britannian konservatiivien välillä ei toki ole yhdenmukaisuutta kaikissa muissakaan asioissa. Yksi tällainen esimerkki on nuorisotyöttömyyden hoito, jossa kokoomus uskoo brittiläisiä aateveljiään enemmän aktiivisiin interventioihin ja toimenpiteisiin. Tämän – lamaolosuhteisiin nähden melko onnistuneen – linjan toteuttamisessa ei ole ollut merkittäviä vihreän työministerin harjoittaman politiikan ja porvarihallituksen ohjelman välisiä ristiriitoja (olkoonkin, että joitain täysin absurdeja piirteitä hallituksen politiikasta löytyy, ks. esimerkiksi Dan Koivulaakson ja Jukka Peltokosken kirjoitus).

Taloustieteilijä David Blanchflower kirjoittaa kommentaarissaan (s. 37), että nuorisotyöttömyys on kriisiytynyt ankarasti Iso-Britannian nykyisen hallituksen aikana. Hallitus on leikannut kohtalaisen toimivia ohjelmia (Future Jobs Fund ja Education Maintenance Allowance), samalla kun opiskelusta tehdään entistä kalliimpaa. Blanchflowerin mukaan 2000-luvun alkupuolella nuorisotyöttömyyden maltillinen kasvu liittyi keskeisesti siihen, että nuorten suhteellinen osuus koko väestöstä kasvoi. Nyt nuorten osuus väestöstä laskee, mutta nuorisotyöttömyys kohoaa merkittävästi.

Sophie Elmhirstin nuorisotyöttömyyttä käsittelevän artikkelin (s. 32-36) mukaan Iso-Britannian nykyhallituksen suunnitelmiin kuuluu suuryritysten (esimerkiksi Serco ja G4S) valitseminen nuorten työllistymistä edistävien palvelujen (kuten työmarkkinavalmiuksien parantamisen työhönvalmennuksen avulla) toteuttajiksi. Tulosvastuullisten projektien toteuttajina suuryritykset puolestaan ulkoistavat riskejä pienemmille alihankkijoille. Tällainen toteutustapa lisää tilanteita, joissa yksityinen yritys käytännössä päättää työnhakijan työttömyysturvaoikeuden menetyksestä: kun työnhakija ei noudata sovittua työhönvalmennusta, yritys ilmoittaa asiasta työvoimaviranomaisille. Työvoimapalvelujen ulkoistaminen on siten myös kontrollin ulkoistamista. Tällöin kapitalistinen valta toteuttaa kontrollin suoraan, ilman valtion tehtävää välittäjänä.

Onko vapaaehtoistyödiskurssia ja “Big Society” -käsitettä koskevia ajatuksia sitten mahdollista subvertoida vasemmistolaiseen käyttöön? Yksi mahdollinen näkemys on se, että koska vain rikkailla on varaa tehdä vapaaehtoistyötä, tehtäköön siitä heidän velvollisuutensa. Näin rikkaista olisi yhteiskunnalle hyötyä muutenkin kuin veronmaksajina. “Työleiri” ei ole kovin myyvä nimitys tälle asialle, mutta tavallaan juuri siitä olisi kyse. Eikä porvareiden “uudelleen kasvattaminen” ole varsinaisesti edes uusi asia vasemmistolaisessa tai kommunistisessa traditiossa. “Hyvän työn” tekeminen kasvattaa porvarit yhteiskuntavastuullisiksi! Lisäksi, mitä tulee palvelujen yksityiseen tuottamiseen, vasemmistolaista olisi asettaa osuuskunnat etusijalle kilpailutuksessa. Tämä lienee nykyisen kilpailuttamislainsäädännön vastaista, joten vasemmistolainen projekti olisi samalla tämän lainsäädännön muuttaminen.

Kolmanneksi vasemmisto voi korostaa talkootyön positiivisia ulottuvuuksia, kuten työväenluokkaista solidaarisuutta ja yhteisöllisyyttä, vastakohtana talkootyön porvarilliselle määrittelylle. “Big Societyn” avulla porvarillinen valtio vetoaa ihmisiin, jotta nämä organisoituisivat itsenäisesti valtion ja markkinoiden ulkopuolella, ettei sosiaalinen järjestys romahtaisi. Toisin sanoen valtio myöntää, ettei pääoma kykene ylittämään uusintamiskriisiään ilman ihmisten armollista apua. Kääntäen sanottuna tämä ilmeisen uusliberalistinen hanke alleviivaa siis työvoiman autonomiaa. Autonomiaa painottavat antagonistiset vastavoimat voivat hyötyä tästä ristiriitaisesta tilanteesta, jos osaavat pelata korttinsa oikein.

Joulusatu perheen tyhmimmille

Teksti Tapani Rytöhonka (otteen H. C. Andersenin kertomuksesta Pieni tulitikkutyttö suomentanut Auli Hurme).

Kuva Seppo Lindqvist ja Megafonin skanneri teoksesta Seppo  Seppälä & Seppo Lindqvist: Vallan veri ei vapise. Weiling & Göös, Helsinki, 1969. Kuva ei liity kertomukseen ja se on otettu vahingoittamatta eläimiä.

"Joulupukki: Suomalainen elämänmuoto on minunkin lompakkoni salaisuus."

Oli, saatana, joulu.

Koska isi oli postittanut lomakkeen 14.5. eikä 14.6. mennessä, Joulupukki istui isin polvella munasilteen. Lunta tuli niin vitusti.

Pyöritätsä pätäkkää ja banaania, kysyi Joulupukki.

JOULUPUKKI: Pyöritätsä pätäkkää ja banaania.

En pyöritä, isi sanoi.

ISI: En pyöritä.
JOULUPUKKI: Kusiaivo persenaama kyrpäotsa paska. Mulkku.
ISI: Vetoan siihen, että sekä Kansaneläkelaitos että Valtiokonttori ovat diagnosoineet minut syylliseksi Suomen perustuslain kohtiin F33.1-2, keskivaikea tai vaikea-asteinen masennustila ja F34.1, neuroottinen depressio.
JOULUPUKKI: Sehän nähdään.
ISI: Siitä vaan jos perse kestää.
JOULUPUKKI: Ohoh… Jumalauta.
ISI: Kiristääkö rintsikat?
JOULUPUKKI: Ne on saatana pukin alpratsolaamit Korvatunturilla.
ISI: Tosta on viis hirttä poikki.
JOULUPUKKI: Ei tunnu missään. Lähtee. Nolla, en ole surullinen, yks, olen surullinen, kaks, olen aina alakuloinen ja surullinen enkä pääse tästä mielialasta eroon, kolme, olen niin onneton että en enää kestä.
ISI: Kaks.
JOULUPUKKI: Kiinni jäit. Vastaaja on syytön. Päivitetty diagnoosi on kiinteä ja suoritetaan se Kylmäkosken elukkapuolella. Diagnoosin pituus tiedotetaan vastaajalle myöhemmin. Ystävällisesti, Joulupukki.
ISI: Eiku kolme.
JOULUPUKKI: (Vetää käteen.)

Korvatunturilla Joulupukin Muori oli aika all right. Pienellä tulitikkutytöllä oli kotoa lähtiessään ollut tossut jalassa, mutta mitä hyötyä niistä oli? Ne olivat hyvin suuret tossut, hänen äitinsä oli käyttänyt niitä viimeksi, niin suuret ne olivat, ja pikkuinen kadotti ne kiiruhtaessaan kadun yli. Toista tossua hän ei löytänyt, ja toisen sieppasi eräs poika, joka oli juristi ja poikkeusmenettelyllä toimeensa nimitetty talous- ja hallintovirkailija, ja silloinhan tulee tehtyä kaikenlaista, eikä siitä pidä olla moksiskaan.

Joulupukki istui äiskän polvelle ja kysyi, pyörittikö äiskä pätäkkää ja banaania.

JOULUPUKKI: No pyöritätsä pätäkkää ja banaania.
ÄISKÄ: Pyöritän joo.

Tämän kuultuaan Joulupukki ilahtui niin kovasti, että nykäisi siitä paikasta äiskälle kiperän polskan.

JOULUPUKKI: Lyllyn lyllyn. Möö.
ÄISKÄ: Talous on yksi, jakamaton.
JOULUPUKKI: Ootsä nähny tätä?
ÄISKÄ: Mut siinä on sisällä on eri taloushallintoalueita. Niin kuin Glendalough ja Hokkaido ja Suomi. Minä ja isi asutetaan Suomea.
JOULUPUKKI: Ootsä nähny tätä?

Porot nussi pihalla ihan homona. Orgasmi on porotädeille tärkeämpi kuin usein luullaan. Lumenpaskan läpi ei oikein nähnyt, mutta Joulupukki ja äiskä siristivät silmiään ja saivat katselluksi, kuinka poroista komein ja fiksuin pani yhden porotädin suuhun sellaisen pitkän, toisesta päästä Joulupukin kyrvän näköisen suukapulan. Porotäti lähestyi sen kanssa toista porotätiä, jolla oli päässä älyttömän hyvät sukkahousut.

POROTÄTI: Viuuu!
ÄISKÄ: Ai, toi on ilmastointiteipillä.
JOULUPUKKI: Maalarinteippi ei pidä. (Pyyhkii kyynelen.) Onkohan niillä mukana kunnon narua, pikkuisilla.
ÄISKÄ: Vaikka talous on jakamaton, sitä voi lainaa. Taloushallintoalueista Suomi onkin siitä jännä, että se toimii yksinomaan lainatulla pätäkällä.
JOULUPUKKI: Joulupukkia joskus vähän naurattaakin tämä asia. Suomessa kaikki pummaa asuntolainan. Ja kun se on hallussa, ne hoitaa vielä autot ja kodin elektroniikankin velaksi.
ÄISKÄ: Tarkottaako pukki…
JOULUPUKKI: Sillis haisee.
ÄISKÄ: Pukkia huvittaa…
JOULUPUKKI: Ei tuu mieleen et jaha, täällä on kaikkee kivaa, mut mulla ei oo banaania ostaa sitä, vaikka työpaikka vielä onkin. Et mistähän tää niinku johtus.
ÄISKÄ: Pukki vittuilee valitulle pakolle suostuu työelämässä kaikkeen koko siks osaks elämää kun pystyy jotain tekeen.
JOULUPUKKI: Lyhennyksien maksusuunnitelmahan ei melkein kaikilla oo varautunu melkein mihinkään. Ja sit tää et miks tehdä tommosta just nyt. Teidän talous- ja hallintovirkailijat pistää sosiaali- ja terveysmenoihin koko aika vähemmän pätäkkää, kun ne on kerta menoja: Sit pitää pummaa sillonkin kun putoo vaikka jääpuikko päähän.

Naapurikämpässä oli silkosilmät harvahapset sikoja kaikki. Hirvee haju, ja naapurin äitiä kyrsi, kun vitut ne sen oli, vaikka väitti.

JOULUPUKKI: Just kohta ne, jotka myy virkailijoille yhteiskuntarauhaa, ei saa sitä kaupaks enää ollenkaan. Ja kun banaania on joka puolella niin saatanasti – ihan sama et se on velkabanaania eikä oikeeta – mut niillä ei oo yhtään, niin tietysti ne alkaa vetää muita niin turpaan, niin turpaan.
ÄISKÄ: Näin alueen poikkeuksellisen haavoittuva infrastruktuuri hajoaa kaikilla tasoilla. Ja nopeeta.
JOULUPUKKI: (Myhäilee.) Se keskeytyy lainanlyhennys kummasti kun rupee pikkuaivoo valuun parketille.
ÄISKÄ: Mutta Joulupukki, ei toi koske minua. Minä diilaan laittomia huumeita.
JOULUPUKKI: Tä? Miljoona prossaa painotuoretta voittopätäkkää puhtaana talouteen! Äiskähän on Suomen Kuvalehden seuraavan numeron kansikuvatyttö. Ai että pukille tuli hyvä mieli.
ÄISKÄ: Mitä se pukki nyt noin…
JOULUPUKKI: (Kuiskaa.) Meneeks täällä jo koni vai oottekste yhä vauhdissa?
ÄISKÄ: No tää on kyl liikesalaisuus. Mut pukille voin kertoo, et ainakin mä oon pohjustanu markkinoita hevoselle Subutexilla jo vähän aikaa. Mut ei kantsi istuu perseellään ja venaa taloutta. Pitää mennä sinne missä se on. Mun pätäkäthän on joka tapauksessa muualla kun täällä, tää paikka on vaan DEBET. Niin et mä ja isi ajellaan kyllä autoilla ja kattellaan plasmatelkkareita vaikka noi tosta meneekin.

Niin kimmelsivät nyt Joulupukin silmät, että alkoivat häntä vituttaa Joulupukin Muori ja äiskän isi-kumppani. Kilisi, kilisi kulkunen, ja jossain lauloi varpunen. Kappale taisi olla Kaide Käärmeenpojan Homon kyrpä ei seiso naisellei.

Sitten joku tumppasi varpusen lyttyyn.

VARPUNEN: Tursk.

Sitten isin ja äiskän ovikello soi.

OVIKELLO: Pim.
JOULUPUKKI: Häh, mähän olen jo tässä.
ÄISKÄ: (Avaa oven.)
JOULUPUKKI: Vai olenks mä?

Kyllä Joulupukki oli, sillä ovella olivat suomalaiset, rumat, vielä rumemmat ja ihan hirveen näköset. Kuka pyöritti kikkeliä, kuka ujosteli toisin keinoin. Mitäs äiskä, kutsui peremmälle ja löi piparit pöytään, kun oli mitä lyödä. Jos käyvät hermoille, pudotan daijuun, tuumi äiskä leppoisasti. Eikä varpusellekaan ollut käynyt kuinkaan. Me valehtelimme teille ja otamme siitä poliittisen vastuun.

Suomalaiset kertoivat kuunnelleensa äiskän ja Joulupukin keskustelua salaa ikkunan takaa. Näin tehdessään he olivat ymmärtäneet, mitä olivat saaneet aikaan, ja heidän tyhmyytensä hävetti heitä niin, että he tulivat nyt kertomaan tekevänsä itsemurhat. A vot, sanoivat äiskä ja Joulupukki. Ja kun lihakoukut ja nailonköydet ja kitarankielet olivat avanneet valtimot, katkoneet hermoradat, ja uusintaneet kokonaisuuksien toimintamekanismit, eikä koko maailmassa ollut enää muita suomalaisia kuin äiskä ja isi, joka katseli toisessa huoneessa televisiota, oli kuin ihmeellinen rauha olisi laskeutunut koko luomakunnan ylle.

Pellefantti on kovempi kuin Teräsmies.

Teksti Jorma Ettoa mukaillen Tapani Rytöhonka

Suomalainen on sellainen, joka ei kysy kun ei kysytä,
ei vastaa kun ei vastata,
eikä muutenkaan.

Sen vastarannalla on neekeri.

Sellaista suomalaista käskee aina toinen suomalainen,
koskaan se ei ole yksin.

Ja niitä molempia katsoo neekeri.

Ja se toinen suomalainen omistaa kaiken ja pankin ja työttömien yhdistyksen,
ja se siirtää parkkipaikan halvemman työvoiman maahan,
ja siellä siihen istuu neekeri.

Ja paikan sai jos oli tili,
ja oikeus antoi olla luottotiedot,
ja työttömien yhdistyksessä voi sanoa että on sairas.

Ja pölökky ja halako, ne ähkyy ja ähkyy,
ja hongan juurella on vitun iso paska.

Requiem eräälle, kahdeksassa kohtauksessa, muuten vaan, ihan paska, ei kannata lukea, anteeksi

Teksti: Tapani Rytöhonka

NÄYTTÄMÖ: Hyvä. Kaikki näkyy. Psykiatreista ja terapeuteista maksetaan tapporaha. Prekariaatti ja muu keskiluokka ei saa ryysyköyhälistön kaatolupia edes sosiaaliasemilta. Neuvostodiktatuurin takavuosien collaborateurs!, liehakkojen, kolmannen vuosituhannen romantisoijien taljoja kaupitellaan R-kioskeissa matonkutimiksi. Eivät ne oikein myy.

1. KOHTAUS

Vallitsee talous. Yhteisön järjestäytymisen ainoa mahdollinen muoto on diktatuuri. Enemmistön ja vähemmistön diktatuurit poikkeavat toisistaan suhteessaan yksilön ahneuteen. Enemmistön diktatuurissa tyydyttyy vähemmistön diktatuuria useampi yksityinen ahneus. Se muotoutuukin vähemmistön diktatuuria vakaammaksi. Tukeakseen vakauden lisäksi myös sen kuvaa enemmistön diktatuuri rankaisee ahneuttaan huonosti jos lainkaan tyydyttäviä alamaisiaan vedoten muuhun kuin alamaisen todelliseen rikkomukseen viittaavaan ilmaisuun. Vähemmistön diktatuuri puolestaan toimii tilanteessa korostetun avoimesti, pelotevaikutusta tavoitellen.

Suomen, kuten kaikkien muidenkin kulttuurisina tarinoina esiintyvien liikeyritysten tuotemerkki, lippu, hilataan orteen. Elinkeinoelämän Valtuuskunta MC pieree cantabile kunniapresidenttinsä, Paperiliiton puheenjohtaja Jouko Ahosen, johtamana anonyymin lyyrikon munasolun hedelmöittymisen kysymystä tutkivan preghieran Porsastelua pinkeillä peräaukoilla.ⁱ

Kristiina lähestyy elämäänsä.

PALJON MAKSUVÄLINEITÄ JOKO REAALI- TAI OSAKE- JA VASTAAVASSA TODELLISUUDESSA OMISTAVA HENKILÖ, JONKA MAKSUVÄLINEIDEN MÄÄRÄÄ HÄNEN JA HÄNEN KAVEREIDENSA ORGANISOIMA, PIENITULOISTEN JA TYYSTIN TULOTTOMIEN SOSIAALIRYHMIEN AHNEUTTA VIREYTTÄVÄ NS. ”LAMA” ON ENTISESTÄÄN LISÄNNYT: (On iloisella mielellä.)

ROBERT DESNOS: Elävät, älkää peljätkö: olen vainaja. Ei mitään jäänyt sielusta, ei ruumiista.ⁱⁱ

PALJON MAKSUVÄLINEITÄ JOKO REAALI- TAI OSAKE- JA VASTAAVASSA TODELLISUUDESSA OMISTAVA HENKILÖ, JONKA MAKSUVÄLINEIDEN MÄÄRÄÄ HÄNEN JA HÄNEN KAVEREIDENSA ORGANISOIMA, PIENITULOISTEN JA TYYSTIN TULOTTOMIEN SOSIAALIRYHMIEN AHNEUTTA VIREYTTÄVÄ NS. ”LAMA” ON ENTISESTÄÄN LISÄNNYT: Vittuiletsä?

EDGAR ALLAN POE: Kautt´ ikkunain nyt tiellä saa nähdä kulkijat: epäsointujen tahtiin siellä pahat henget liikkuvat; läpi harmaan oven ryntää nyt haamuja virtanaan, ja se hirveä lauma nauraa – ei hymyile milloinkaan.ⁱⁱⁱ

PALJON MAKSUVÄLINEITÄ JOKO REAALI- TAI OSAKE- JA VASTAAVASSA TODELLISUUDESSA OMISTAVA HENKILÖ, JONKA MAKSUVÄLINEIDEN MÄÄRÄÄ HÄNEN JA HÄNEN KAVEREIDENSA ORGANISOIMA, PIENITULOISTEN JA TYYSTIN TULOTTOMIEN SOSIAALIRYHMIEN AHNEUTTA VIREYTTÄVÄ NS. ”LAMA” ON ENTISESTÄÄN LISÄNNYT: Vittuiletsä?

KRISTIINA: Mikä paikka.

PAUL ELUARD: Suukapulaiselta sarastukselta pyrkii yksi ainut huuto, yksi kääntyvä aurinko tiukkuu kuoren alle, se kiinnittyy sinun suljettuihin silmäluomiisi. Oi suloinen, kun nukut, yö yhtyy päivään.^iv

KRISTIINA: Mahtaneeko riittää.

2. KOHTAUS

Talouden tilassa toimesta seuraa aksioomana maksuvälineen siirtymä reaali- tai osake- ja vastaavassa todellisuudessa. Toimen etiikkaa ei voida arvottaa siirtymän määrän, ajallisen keston tai muun ominaisuuden perusteella.

ADOLF EICHMANN: Paskaa.^v

Työnvälitystoimisto muuttaa nimensä ensin Työvoimatoimistoksi, sitten Työ- ja elinkeinotoimistoksi, sitten kahdeksi Työ- ja elinkeinotoimistoksi, sitten Planet Hollywoodiksi ja lopulta näiksi kaikiksi yhtä aikaa. Kurkiaura lentää taustalla oikealta vasemmalle. Jos kaikki Pirkanmaan vegetaristit ja vegaanit sijoittuisivat yhteen arkkitehtoniseen tilaan, hahmottaisivat toteuttamansa liikeyrityksen rakenteen ja toimisivat sitten kotvan kunnallispoliittisena painostusryhmänä, Tampereen kaupunginhallitus budjetoisi riittävän summan Koukku- ja Pitkäniemen uudelleenstrukturointiin sairaaloiksi.

VEGAANI, SITTEN VEGETARISTI, SITTEN VEGAANI, SITTEN RATKESI TAAS, VEGETARISTI, SITTEN PELASTUI, VEGAANI: Mutta sen sijaan harjoitamme valkoista magiaa. Minä esimerkiksi luon PSV Eindhovenin kulloisenkin vasemman laitahyökkääjän kampauksen valitsemalla hänen nukkuessaan nautittavakseni jonkin ruokalajin ja jättämällä jonkin muun tyystin valitsematta. Maailmassa on paljon sellaista, jota tiede ei pysty selittämään.

PAAVO HILTUNEN: Sanan on päästävä sisimpäämme, sen on uskossa sulauduttava meihin, tultava osaksi meitä, ennen kuin sen ymmärrämme.^vi

VEGAANI, SITTEN VEGETARISTI, SITTEN VEGAANI, SITTEN RATKESI TAAS, VEGETARISTI, SITTEN PELASTUI, VEGAANI: Viiden neitsyen ihomadoin somistetussa morttelissa täydenkuun aikaan nakupellenä muussattu tofu-rosmariini-pelakuu -tahdas kertoo oikean lottorivin.

3. KOHTAUS

Kristiina syntyy ja varttuu iässä ja viisaudessa.

HANNELE HUOVI: Veri purskahtaa ilmoille, vesi lentää, kivet kilahtavat siniseen emalikuppiin. Elämältä jää kohtu kuin kurttuinen luumu.^vii

KRISTIINAN ISÄPUOLI: Yäk. Minä nussin Kristiinaa vuoden pari. Ehkä kolme. Lapsikin osaa rakastaa. Ja jumalauta hyvin.

HANNELE HUOVI: Lapsi piirsi taivaalle höyhenketjun linnusta lintuun.^viii

JUHA, KRISTIINAN ENSIMMÄINEN POIKAYSTÄVÄ: Minä nussin Kristiinaa perseeseen. Se oli 14 silloin. Se uskoi aina että minä unohdin ostaa kortsut.

HANNELE HUOVI: No jo nyt on perkele.

KRISTIINA: Minä muistin Juhan ihan koko elämäni aina kun kävin paskalla.

MARTIN ENCKELL: Sanot että minun on itkettävä, kunnes löydän pääsyn pedosta ja itsestäni ja sydämeni näkee että myös pimeys kärsii.^ix

CHARLES BAUDELAIRE: He käyvät loppumattomaan pimeyteen, se hiljaisuuden maa on. Kaupunki! entiseen kun tapaasi naurat, mylvit, kun heittelevät ilot, nautinnot sinua helposti julmuuteen, minä, heitäkin tylsempänä, käyn edelleen ja kysyn: ”Mitä sokeat taivaasta etsinevät?”^x

BERTOLT BRECHT: Voi olla, ettei meidän maassa kaikki suju niin kuin pitäisi. Mutta kukaan ei voi kiistää ettei propaganda ole hyvää.^xi

4. KOHTAUS

Talous toteuttaa toimijansa näiden omin resurssein. Resurssi oletetaan vakioksi. Silloin kun se ei sitä ole, talous diagnosoi toimijan syylliseksi sairauteen. Kurkiaura lentää taustalla vasemmalta oikealle. Sosiaalitoimi, Kansaneläkelaitos ja Valtiokonttori laskeutuvat. Liikeyritys-yhteisö siirtyy kulttuurisena tarinana psykiatrian maailmanuskonnon piiriin.

SYLVIA PLATH: Avaa kätesi. Tyhjäkö? Tyhjä. Tässä käsi sitä täyttämään ja halukas tuomaan kupillisen teetä ja lievittämään päänsäryt tekemään mitä tahansa vain käsket. Tahdotko naida sen?^xii

KRISTIINA: Ei enää.

HENRY MILLER: Teeskentelevän, taikauskoisen tai valistumattoman papinkin on tunnustettava tämä joulu! ”Orjat, älkäämme kirotko elämää!” hän huudahtaa. Loppu itkulle ja vaikeroinnille, lihan kiduttamiselle. Loppu tottelevaisuudelle ja alistumiselle, lapsellisille uskomuksille ja rukouksille. Pois väärät jumalat ja tieteen naurettavuus. Alas diktaattorit, kansankiihottajat ja villitsijät! Älkäämme kirotko elämää, vaan palvokaamme sitä!^xiii

IGGY POP: I´m so PROUD of my private hell!^xiv

KRISTIINA: Ei.

SOLVEIG VON SCHOULTZ: Entä jos sittenkin juuri ne kaksi riviä? Enemmän kuin kaikki vuodet, kaikki toiset rivit? Miten saatat sanoa niin? Ei niin saa ajatella. Ei. Tietysti. Entä jos sittenkin juuri ne kaksi riviä?^xv

KRISTIINA: Entä jos sittenkin juuri ne kaksi riviä?

HENRY MILLER: Viesti kirkkaasta hengen maailmasta luo särön haudan seinään.^xvi

KRISTIINA: Naapurin…

PIRKKO JAAKOLA: Naapurin kuollut mies kulkee ympäri etsien ja pitkin matkaansa valuu housuista tielle. On helppoa seurata häntä, kulkea takana eikä hän huomaa.^xvii

FRIEDRICH NIETZSCHE: Inehmo, oi! Yön kellot mitä sulle soi? ”Unt´ untelon ma nukuin –, väistyi uni pois: – ”Syv´ elo on, mitata päivän miel´ ei vois. Syv´ itku sen –, syvempi vielä ilon-syys: Huol´ itkee: kestä en! Vaan ilon miel´ on iäisyys –, on syvä, syvä iäisyys!”^xviii

5. KOHTAUS

Syyllisyyden kiinteä tuomio on sanktioitu estetiikkaan. Muutos resurssipääomassa johtaa muutoksiin toimijan elopainossa, motoriikassa, ilmaisussa ja katseessa. Se sosiaalinen piiri, johon toimija on kasvanut, ei hyväksy näiden muuttujien uusiutumista. Toimijan viestintä ja henkilö siirtyvät toiseen, hänelle vieraaseen sosiaaliseen ja uskonnolliseen.

Sosiaalitoimi sijoittaa Kristiinan tilaan, jossa muut siihen sijoitetut osallistuvat talouteen muin kuin juridisesti palkituin tavoin. Kristiina ymmärtää uudelleensijoittuvansa vain itsemurhayrityksen avulla. Näin käy, mutta päiväsairaalan toimiva johto keskeyttää Kristiinan lääkityksen kahdeksi viikoksi nuhteena niskoittelusta sijoitustilanteessa.

PABLO NERUDA: Kaikista ihmisistä minulla on sama haavainen käsi, ja samaa punaista maljaa minä pitelen ja samasta raivosta vavahdan: päivä joka sykähtelee ihmisen unista, hurja vilja on puhjennut jäytävään yöhöni jotta minun sudenaskeleeni yhtyisivät ihmisen askeliin.^xix

SOLVEIG VON SCHOULTZ: Yksi ja toinen koetteli ovea. Avasin raolleen vedin äkkiä kiinni. Mutta sinä joka seisoit kynnyksellä ja muistutit sutta jonka olin tuntenut: käy sisään!^xx

MONSTER MAGNET: No matter what you say, no matter what you do, I will never judge you `cause I´m worse than you. Down in the shadows we make quite a pair, and life is so much better when you can share.^xxi

DAVID ALMOND: Tiesimme aina, että jos rakastaisimme toisiamme, kestäisimme myös psykiatrit, joita täällä käy, kestäisimme psykologit, sosiaalityöntekijät, hoitotyöntekijät, leikkityöntekijät, huumetyöntekijät.^xxii

KRISTIINA: Me…

ANTONIN ARTAUD: Elintenne sisäisessä nytkeessä on aivan tiettyä juuri teille ominaista kouristelua, joka todistaa että juuri teissä ruumiillistuu saastainen raiskaus, jota te jatkatte vuodesta vuoteen ja aina vain suuremmassa mittakaavassa, sillä yhteiskunnan kannalta se ei ole vastoin lakeja, mutta toisia lakeja se rikkoo, ja silloin kärsii koko haavoitettu tietoisuus, sillä käyttäytymisellänne te estätte sitä hengittämästä.^xxiii

ADOLF EICHMANN: Paskaa.^xxiv

6. KOHTAUS

TAPANI RYTÖHONKA: TAKAISINPERINTÄ VITTU TAKAISINPERINTÄ VITTU VITTU AMNESTY TYÖTÄ VITTU KIRJEEN KIRJOITUS TYÖTÄ VITTU TAKAISINPERINTÄ TAKAISINPERINTÄ SAATANA SAATANA SAATANA SAATANA SAATANA SAATANA SAATANA SAATANA SAATANA SAATANA SAATANA SAATANA SAATANA SAATANA SAATANA SAATANA SAATANA SAATANA SAATANA SAATANA SAATANA SAATANA SAATANA SAATANA SAATANA SAATANA SAATANA SAATANA SAATANA SAATANA SAATANA SAATANA SAATANA SAATANA SAATANA SAATANA SAATANA

KRISTIINA: Älä anna periksi. Minä olen jo antanut.

TAPANI RYTÖHONKA: –

KRISTIINA: Sanoinpa aika kovasti. Tulipa sanottua aika kovasti.

ALFRED DE MUSSET: On sydämeni nuori, sykkiväinen, se tuskan polkujen on retkeläinen, ei tämä ainut ole kärsimys.^xxv

TAPANI RYTÖHONKA: En minä halua.

7. KOHTAUS

ANTONIN ARTAUD: Mielisairaaloissa viettämieni yhdeksän vuoden aikana pakkomielle itsemurhasta ei saanut minua kertaakaan valtaansa, mutta sen sijaan aina kun olin aamuisen lääkärikierron aikana joutunut keskustelemaan psykiatrin kanssa, halusin hirttäytyä koska en päässyt leikkaamaan hänen kurkkuaan auki.^xxvi

GEORGES BERNANOS: Ikään kuin väkijoukko olisi pidättänyt henkeään, kun nuorallatanssija pääsee huimaavien tikkaiden viimeiselle puolalle. Mouchetten uupunut tahto lopulta hukkui siihen. Tottelevaisesti hän vierii vähän enemmän eteenpäin toinen käsi rantaa vasten. Yksinkertainen kämmenenpuristus riittäisi kannattamaan hänen ruumiinsa veden pinnalla, vesi ei ollut kovin syvä.^xxvii

8. KOHTAUS

Yö on: yli kattojen jälleen kuun kulkee lihavat kasvot. Hän, uroskissa kaikista kadehtivaisin, kademielin rakastavaisia katsoo, tuo kelmeä, ihrainen ”ukko kuussa.” Himomielin se pimeitä nurkkia kiertää, nojaa ikkunoihin, puoleksi suljettuihin kuin himomielinen, lihava munkki, mi kulkee teitä kiellettyjä yön aikaan julkeana.^xxviii

TAPANI RYTÖHONKA: Päivää teille. Ei asumistukea 1.9. alkaen.

ADOLF EICHMANN: Sinun pitää toimittaa sinun toimittamana meille sinun todistus sinusta sinun hankkimana että sinä et ole tehnyt sinun työtä jo ennen 1.9. Emmehän me voi sinusta tietää oletko sinä vienyt sinulle meidän rahaa ilman sinun oikeutta, ilman sinun toimitusta todistusta. Sinun oikeus vasta 1.9., sinä nyt väität sinun väitteen, mutta sinulla se sitten, kun meillä on sinun toimittama todistus, että sinä voit sen väittää.

TAPANI RYTÖHONKA: Sekä te että minä, huora, tiedämme, että todistustaakka, huora, on tällaisessa tilanteessa Kansaneläkelaitoksella, ei kansalaisella. Teillä, huora, on yhteystietoni. Huora huoraa perintävaateen postiin jos huora katsoo siihen pystyvänsä. Ja haistakaa vittu, olkaa ystävällinen.

ADOLF EICHMANN: –

TAPANI RYTÖHONKA: Korottamatta ääntä. Kiitos, Kristiina.

KRISTIINA: (Nimi muutettu).

Suomen tuotemerkki, lippu, jätetään orteen myös öiden ajaksi. Elinkeinoelämän Valtuuskunta MC tekee kunniapresidenttinsä, Paperiliiton puheenjohtaja Jouko Ahosen, johdolla pissasta puroja.

Viitteet:

Hanna Nikkasen Viaton imperiumi (Like 2010) ruotii terävästi käsityksiä suomalaisista yrityksistä muunmaalaisia eettisempinä toimijoina. Nikkanen käy läpi suomalaistaustaisten yritysten toimia Kongon kaivoksissa, Iranin hallinnon kätyreinä ja Brasilian metsätyömailla. Tarina etenee vaihtelevasti haastatteluiden, kirjallisuuden, tutkimusraporttien ja Nikkasen omien havaintojen välityksellä. Teos on piristysruiske Suomen yleisesti ottaen varsin laiskalle tutkivalle journalismille, johon ainoastaan vaalirahoitussotkut ovat luoneet poikkeuksen.

[Read more →]