Jalkapallokatsaus Venetosta

MegaBlogissa tulemme seuraamaan myös jalkapalloa. Ensisijaisena kiinnostuksena on lehtemme jyväskyläläisten juurien vuoksi JJK, joka nousi Veikkausliigaan kaudeksi 2009. Veikkausliigan alkuun (18.4.2009) on vielä aikaa, ja liigacupissa JJK ei päässyt edes puolivälieriin, joten tässä vaiheessa on vielä aikaa keskittyä myös muihin sarjoihin. JJK-kannatuksemme vuoksi erityistä kiinnostusta herättää tällä hetkellä Italian Serie B:n seura Ascoli, jossa pelaa JJK:n kasvatti Tomi Petrescu, lainassa Tampere Unitedista.

Niinpä Megafoni-verkkolehti päätti tehdä pienen rahallisen panostuksen ja lähetti reportterin katsastamaan Petrescun otteita. Sopivaksi otteluksi valittiin Cittadella-Ascoli 17.3.2009. Näin oli samalla tilaisuus katsastaa kätevästi muitakin pelejä Veneton maakunnassa: 14.3. Vicenza-Albinoleffe (Serie B) ja 15.3. Verona-Reggiana (Serie C1).

Ennen ottelua Cittadellassa Petrescu oli päässyt pelaamaan vasta kerran (7.3.2009 vierasmatsissa Grossetoa vastaan), joten oli hyvin epävarmaa osoittautuisiko koko matka turhaksi, ainakin mitä tuli tavoitteeseen nähdä Petrescun pelaavan. Odotuksia ei rohkaissut se, että 14.3.2009 kierroksen ottelussa Piacenzaa vastaan Petrescu ei päässyt lainkaan kentälle.

17.3.2009 oli tiistai, joten kyseessä oli iltapeli. Melko kylmässä venetolaisillassa 20 000 asukkaan pikkukaupungin ylpeyden kotikentälle Stadio Piercesare Tombolatolle saapui yleisöä noin pari tuhatta, mikä on kaupungin kokoon nähden kiitettävä määrä. Edellisessä kotiottelussaan Cittadella oli hävinnyt Triestinalle nolosti 0-3 mutta nostatti odotuksia ottamalla vieraspisteen edellisessä matsissaan Livornoa vastaan. (Livornon viime aikojen paha alamäki Serie B:ssä on vasemmistolaisesta katsantokannasta erittäin huolestuttavaa, mutta se on toinen tarina, johon palaamme jatkossa.) Jokainen ottelu Serie B:n tasolla on kuitenkin Cittadellalle ainutlaatuisen hieno hetki, sillä perinteisesti joukkue on pelannut alemmilla sarjatasoilla (C1 ja C2).

Kotijoukkueen ultria oli stadionilla noin 100 ja Ascolin ultria omassa päädyssään parikymmentä. Ultrien toiminnassa oli merkille pantavaa varsinkin Gabriele Sandrin muistolle omistettu laulu, joka kiihotti myös Ascolin ultria. Poliisin tappamaksi tulleen Lazion kannattajan Sandrin kohtalo on rikkonut rajoja ultraryhmien välillä jopa Roomassa.

Ottelu oli erittäin tarkkaa puolustamista, ja kunnollisia maalipaikkoja nähtiin vähän. Sinnikäs odottaminen palkittiin toisella puoliajalla: Petrescu pääsi kentälle noin 25 minuutiksi, pelipaikkanaan keskikentän oikea laita. JJK:n kasvatti aloitti heti oivalla pallonriistolla mutta ei kaiken kaikkiaan kuitenkaan kovin aktiivisesti onnistunut osallistumaan pelinrakenteluun muutamia älykkäitä harhautuksia ja syöttöjä lukuun ottamatta. Puolustussuuntaan pelaaminenkin vaikutti paikoin laiskalta.

Tapahtumasta ei siten tullut toivottua näyttöä suosikkimme huippuosaamisesta, vaikka jo pelkästään kentälle pääsy mieltä kiihottikin. La Gazzetta dello Sport antoi Petresculle arvosanaksi vain 5.5 (tässä yhteydessä on huomautettava, että lehden arviointiasteikko on erittäin ankara). MTV3:n verkkosivujen jutussa Petrescu ilmaisi kuitenkin tyytyväisyyttään otteisiinsa.

Ottelun loppua kohti Ascoli alkoi saada enemmän otetta, mutta lopputulos oli kuitenkin maaliton tasapeli. Ascolin peli kulki eniten Soncinin ja Luisin kautta, ja kotijoukkueesta huomiota herätti eniten maalitykki Meggiorini, joka oli kuitenkin yllättävän aseeton. Lehdistön kehut Cittadellan joukkueesta keräsi nuori sveitsiläispuolustaja Jonathan Rossini.

Venetolainen jalkapallo on tällä hetkellä kokonaisuutena vaikeuksissa. Padova pelaa edelleen C1:ssä, ja Venezia on peräti suuressa vaarassa pudota ko. tasolta. Treviso on Serie B:ssä putoamisuhan alla, ja Vicenza on samassa sarjassa keskikastissa. 14.3.2009 Vicenza koki nöyryyttävän 0-3 -kotitappion viime kauden superyllättäjälle Albinoleffelle, joka käytti harvat paikkansa äärimmäisen tehokkaasti. Kotijoukkueen ultrien ”Noi vogliamo grande Vicenza” -huudot eivät tuottaneet toivottua tulosta Stadio Romeo Mentillä.

Veneton ainoa Serie A:n joukkue on Chievo Verona, joka esiintyi Serie A:ssa ensimmäistä kertaa vuonna 2001. Juuri kyseisenä vuonna pelasi korkeimmalla tasolla toistaiseksi viimeistä kertaa myös perinteisempi veronalaisseura Hellas Verona (tunnetaan myös lyhyemmällä nimellä Verona), joka kauden 2006-2007 päätteeksi putosi skandaalimaisesti peräti C1-tasolle. Kaudella 2007-2008 syöksykierre jatkui tuottaen melkein toisen putoamisen peräkkäin. Tälläkään kaudella joukkue ei ole täyttänyt odotuksia, ja nousu takaisin B-tasolle näyttää jäävän haaveeksi, vaikka kaudesta onkin vielä paljon jäljellä.

Joka tapauksessa käynti Veronan kotiottelussa Bentegodilla oli itsestään selvä asia. Oli ilahduttavaa nähdä kolmanneksi korkeimman sarjatason ottelussa yleisöä n. 11 000. Se ei n. 40 000 katsojan kapasiteetin stadionilla näytä paljolta, mutta silti lähes täyden curva sudin näkeminen ja kuuleminen oli unohtumaton elämys.

Veronan ultrat ovat pahamaineisia (aiheesta voi lukea enemmän Tim Parksin loistavasta kirjasta ”A Season with Verona”, joka käy läpi kauden 2000-2001 käsitellen samalla jalkapallon kautta italialaista yhteiskuntaa), mutta jollain irrationaalisella tavalla epäkorrekti, paikoin äärioikeistolainenkin ultrajoukko herättää enemmän kiinnostusta kuin poliittisesti korrekti ja perheystävällinen Chievo. Kauden 1984-1985 Italian mestari Veronaan kiteytyy paljon enemmän historiaa, ristiriitoja ja tunteita. Yksi näistä ristiriidoista koskee suhdetta siihen Lega Nordin värittämään pohjois-italialaiseen oikeistolaisuuteen, joka vaatii leirejä ei-toivotuille maahanmuuttajille sekä pohjoisen itsenäisyyttä Roomasta ja etelästä. Nyt avainsanana jälkimmäisessä pyrkimyksessä on ”fiskaalinen federalismi” (federalismo fiscale). ”Emme ole napolilaisia”, kuten julisti eräs Bentegodin lähistön Verona-fanien myyntikojussa roikkuneista huppareista.

Veronan ja Reggianan välinen ottelu oli paljon viihdyttävämpi kuin esimerkiksi yllä mainittu matsi Cittadellassa. Hienojen yksilösuoritusten lisäksi tämä johtui kuitenkin myös kummankin joukkueen puolustuksen ailahtelevaisuudesta. Kotijoukkue meni pian 2-0 -johtoon, oli vaikeuksissa toisella puoliajalla, mutta selviytyi kuitenkin voittajaksi 2-1 -lukemin. Kotijoukkueen vaarallisin oli Rantier. Valitettavasti suomalainen RoPS:n kasvatti Jarkko Hurme ei taaskaan ollut edes vaihtopenkillä. Tällä sekä 22.3. voitollaan Leccosta Verona piti edelleen hereillä pieniä toiveita ylemmälle sarjatasolle noususta.

Bentegodin curva sud.