Kohti kansalaispalkkaa ja perustuloa
Jouko Kajanoja
Kansalaispalkan ja perustulon tulee olla punavihreän ohjelman keskiössä. Se kertoo ihmiskäsityksestä. Talouspoliittinen eliitti pitää ihmistä kepillä ja porkkanalla ohjattavana ötökkänä. Punavihreän käsityksen mukaan ihminen on yhteistä rakentava sosiaalinen eläin, kunhan siihen luodaan edellytykset. Yksi edellytyksistä on kansalaispalkka ja perustulo. Ne eivät synny hetkessä, mutta rakentaminen on aloitettava nyt.Rakentamisesta on tehtävä poliittinen ohjelma. Se ei ole helppoa. Talouspoliittinen eliitti, mukaan lukien ay-liikkeen eliitti, vastustaa perustuloa yhtenä miehenä ja suhtautuu luultavimmin penseästi kansalaispalkkaankin. Tämä kirjoitus ehdottaa rakennuspuita vetovoimaiselle ja realistiselle ohjelmalle.
Vihreiden aloite
Vihreiden kolme vuotta sitten vaalien alla julkistama perustuloaloite oli tarpeen. Se nosti asian yhteiskuntapoliittiseen keskusteluun. Vihreiden malli tarjoaa 440 euroa kuussa. Sellaisenaan se tuottaisi kaikkia niitä ongelmia, joista perustuloa on syytetty. Ne ovat, että (1) perustulo on heitteille jättöä, (2) perustulo voimistaa työmarkkinoiden jakautumista sisäpiiriin ja prekariaattiin ja (3) perustulo on epäoikeudenmukaista.
Vihreät huomasivat ongelmat ja kirjoittivat esityksensä johdantoon seuraavaa:
”Perustuloon pienin askelin. Perustulo on Vihreiden pitkän tähtäimen tavoite. Seuraavalla hallituskaudella on aloitettava työ nykyisten epäkohtien korjaamiseksi perustamalla parlamentaarinen komitea, jonka tehtävänä on suunnitella sosiaaliturvan ja verotuksen kokonaisuudistus.”
Kokonaisuudistukseen ryhdyttiin vihreiden vaatimusten mukaisesti perustamalla Sata-komitea. Ongelmana oli se, että komitea torjui pienetkin liikahdukset perustulon suuntaan. Viimeiset parikymmentä vuotta kehitys on vienyt poispäin perustulosta. Perusturva jää yhä enemmän jälkeen ansiotuloista ja on yhä enemmän tarveharkittua.
Lisääntynyt tarveharkinta on seurausta siitä, että yhä useampi perusturvan varassa elävä joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. Työmarkkinatuen saajista kolmannes ja pitkäaikaistyöttömistä kolme neljännestä on toimeentulotuen saajia.
Komitean työn tuloksena jatkuu matka poispäin perustulosta. Pieni nytkähdys päinvastaiseen suuntaan olisi sen komitean ehdotuksen toteuttaminen, jossa puolison tai vanhempien tulot eivät enää vaikuttaisi työmarkkinatukeen, mutta senkin suhteen kuuluu huolestuttavia huhuja vallan käytäviltä: mahtaakohan toteutua. Myöskään kansalaispalkan rakentamisen ituja ei komitean mietinnöstä löydy.
Radikaalin perustulon kannattajien mielestä vihreiden esityksen pahin puute oli, ettei se ole oikea perustulo. Perustulon pitäisi olla ainakin kaksinkertainen, 440 eurolla kuukaudessa ei elä. Autonomisuus ei toteudu. Vihreiden perustulolla joutuu hakeutumaan nykyisen toimeentuloturvan piiriin ja/tai palkkatyöhön saadakseen elämän välttämättömyydet maksetuksi. Tämä on vihreiden ehdotuksen neljäs ongelma.
Miten ratkaistaan vihreiden ehdotuksen neljä ongelmaa?
Osallisuus ja kansalaispalkka
Kovin kritiikki perustuloa kohtaan on ollut, että se on heittellejättöä. Erityisesti nuoret ovat vaarassa ajautua itselleen ja muille ongelmia tuottavalle tielle, jos heille turvataan toimeentulo ilman vastaavaa osallistumista.
Vastausta osallistumisen ongelmaan voidaan hakea esimerkiksi Paltamon työllistämiskokeilun pohjalta. Siinä jokaiselle työttömälle tarjotaan mahdollisuus osallistua menettelyyn, joka aloitetaan kahden viikon ”klubilla”. Siinä pohditaan pienissä ryhmissä ja henkilökohtaisesti osallistujien mahdollisuuksia ja suunnitelmia. Niiden pohjalta sovitaan jatkotoimenpiteistä. Ne voivat sisältää ohjaamista osallistujalle soveltaviin työtehtäviin, koulutusta, terveyden kohentamista tai työkyvyttömyyseläkkeen selvittämistä.
Työtä tarjotaan kokeiluun sisältyvissä työyksiköissä tai muilla julkisilla tai yksityisillä työmarkkinoilla tai järjestöissä. Työllistettäville tarjotaan työsuhde kokeilun työyksikössä, vaikka hän työskentelisi muualla. Kaikille maksetaan työehtosopimuksen mukainen palkka, mikäli klubiin osallistuvan tilanne mahdollistaa vähintään osa-aikaisen työn. Päivittäinen vähimmäistyöaika on vähintään vajaat viisi tuntia ja se turvaa toimeentulon.
Kaikki ratkaisut perustuvat vapaaehtoisuuteen eivätkä uhkauksiin alentaa toimeentulon perusturvaa. Tähän mennessä ei ole käytetty sanktioita eli työttömyysturvan lakkauttamista tai toimeentulotuen alentamista siksi, ettei ole suostunut osallistumaan hankkeeseen. Toisaalta osallistujia malliin on tullut sanktioiden pelossa.
Kyseessä on yhdenlainen vastikkeellinen kansalaispalkka. Nimitys lienee perusteltu, mikäli sovitut työtehtävät vastaavat riittävästi osallistuvan omia pyrkimyksiä. Tähän mennessä Paltamossa ne ovat kohtuullisesti vastanneet.
Paltamossa oli 300 työtöntä, kun kokeilu alkoi vuosi sitten alkuvuodesta 2009. Kokeilu on lähtenyt vauhdilla käyntiin. Nyt kokeiluun on työllistetty 200. Samaan aikaan lama on tuottanut runsaasti uusia työttömiä, joten pääsy edes lähelle tavoitetta eli kaikkien työttömien työllistämistä (tai osoittamista koulutukseen, kuntoutukseen tai työkyvyttömyyseläkkeelle) edellyttää, että kokeiluun työllistettävien määrä vähintään kaksinkertaistetaan.
Kokeilusta saadaan ainutlaatuista kokemusta osallistamisesta. Menossa on monipuolinen tutkimus kokeilun seuraamuksista. Niissä kartoitetaan esimerkiksi kokeilun vaikutuksia työllistettyjen hyvinvointiin ja työllistettyjen tyytyväisyyttä heille osoitettuihin työtehtäviin, nuorten ja kokeilun suhdetta ja kuntoutuksen merkitystä. Nyt hankkeeseen ollaan sisällyttämässä myös niitä, jotka ovat liian työkykyisiä saadakseen työkyvyttömyyseläkettä ”perustulonaan”, mutta jotka eivät eri syistä toistaiseksi pysty palkan vastikkeeksi edellytettyyn osa-aikatyöhön. Muoto on kuntouttava työtoiminta. Nähdään, miten hoituu heidän kuntoutuksensa, koulutuksensa ja muut osallistamisensa.
Tarvitaan kokemuksia, kriittistä arviointia ja kehittämistä. Paltamossa kokeiltavan vastikkeellisen kansalaispalkan suuntaiset ratkaisut ovat vastausta perustulon synnyttämään heitteille jättämisen uhkaan.
Vaikutus työmarkkinoihin
Voimistaako kansalaispalkka ja perustulo työmarkkinoiden jakautumista prekariaattiin ja sisäpiiriläisiin? Jos osana perustulon rakentamista on Paltamon mallin toteuttaminen valtakunnallisesti, vaarana on se, että ”normaaleja” työtehtäviä siirretään tehtäväksi työllistämishankkeessa. Esimerkiksi kunnat ostavat palveluja työllistämishankkeesta sen sijaan, että palkkaisivat vakinaista henkilökuntaa.
Paltamossa pyritään siihen, että hankkeeseen palkatut siirtyvät ennen pitkää ”vapaille työmarkkinoille”. Mutta käykö niin? Mitään yksiselitteistä ratkaisua ongelmaan ei ole. On vain oltava tarkkana. Toisaalta voi kysyä, onko se ongelma, että osa jää työllistämishankkeeseen.
Entä varsinainen perustulo, jota maksetaan ilman vastinetta, esimerkiksi vihreiden esittämä 440 euroa kuukaudessa? Eikö se lisää niiden määrää, jotka tekevät lyhyitä työkeikkoja pienellä palkalla, kun sellaisellakin voi tulla toimeen, kun saa lisäksi perustuloa? Riski on ilmeinen ja vakava. Jos suuri määrä jättäytyy hyvin pienten työtulojen varaan perustulon turvin, ei perustulolle ole enää maksajaa eli verotulot ehtyvät.
Riskiin on kaksi vastausta. Ensinnäkin perustuloa pitää kehittää vähitellen siten, että se on ainakin aluksi täysimääräinen vain niille, joilla ei ole työtuloja ja pienenee kasvavien työtulojen myötä. Näin voidaan seurata perustulon työmarkkinavaikutuksia ja ottaa niitä huomioon. Toiseksi, mikäli tarjolla on Paltamon mallin suuntainen ratkaisu, se hillitsee ”avoimien työmarkkinoiden” jakautumista prekariaattiin ja sisäpiiriläisiin. Näin vähenee riski siitä, että perustulo saisi aikaan runsasta tyytymistä hyvin pieniin ansiotuloihin.
Perustulo ja oikeudenmukaisuus
Perustuloa syytetään epäoikeudenmukaiseksi. Syytteelle löytyy hyviä perusteluja. Olkoon taas esimerkkinä vihreiden ehdotus. Sen rahoittamiseksi korotettaisiin veroja siten, että veroprosentti perustulon ylittävistä tuloista olisi 43 alle 60 000 euron vuosituloista ja 53 sitä korkeammista. Pääomatulojen veroprosentti olisi 32.
Mallista hyötyisivät eniten opiskelijat, osa-aikatyöntekijät, lastaan kotona hoitavat, peräkammarin pojat, vuorineuvoksettaret sekä turvaverkon läpi pudonneet (sellaiset, jotka olisivat oikeutettuja toimeentulotukeen, mutta eivät sitä jostain syystä hae tai saa). Suurimpia häviäjiä olisivat pääomatuloja saavat ja suurituloiset. Suurimmelle osalle nykyisiä köyhiä vihreiden perustulo olisi yhdentekevä, koska se vähentäisi perustulon määrällä toimeentulotukea ja asumistukea.
Kun mallissa koottaisiin isohko potti suurituloisten, pääomatulojen ja ympäristön käytön verotusta kiristämällä, kysyttäisiin, onko se syytä käyttää perustuloon. Ovatko opiskelijat, kotiäidit, osa-aikaiset, peräkammarin pojat, vuorineuvoksettaret ja vastaavat varmasti niitä, jotka ovat eniten uuden rahalähetyksen tarpeessa? Vai pitäisikö rahat sijoittaa köyhyyden poistamiseen, mielenterveyspotilaisiin, vanhusten vaipanvaihtoon, päihdeongelmaisiin, ylisuurien sairauskustannusten omavastuuosuuksia maksaviin vanhuksiin ja työkyvyttömiin, maahanmuuttajien työllistämiseen ja vastaaviin tarkoituksiin? Perustulo ei sanottavasti auttaisi edellä mainittujen ongelmien ratkaisemisessa.
Vastaus löytyy siitä, että perustuloon edetään vähitellen perusturvaa parantamalla. Nyt perusturvaa kehitetään poispäin perustulosta heikentämällä perusturvaa suhteessa ansioihin ja lisäämällä tarveharkintaa ja kontrollia. Nyt perustulon idea vapaudesta häipyy yhä kauemmas näköpiiristä. Suunta on käännettävä kohti perustuloa.
Askeleena perustuloon pyrittäessä toteutetaan Sata-komiteassakin tuntuvaa tukea saanut, mutta Kokoomuksen, työmarkkinajärjestöjen ja valtionvarainministeriön vastustukseen kaatunut ”tulotakuu”, joka varmistaa perusturvan saantia kytkemällä yhteen perusturvan eri muotoja ja toimeentulotuen perusosaa.
Tärkeimpiä askeleita kohti perustuloa ovat toimeentulotuen, asumistuen ja työmarkkinatuen tason parantaminen ja ehtojen lieventäminen. Nykyiset ehdot ovat kohtuuttomia. Esimerkiksi osuus perikunnan kesämökistä saattaa estää toimeentulotuen saannin. Kieltäytyminen epämielekkääksi kokemastaan työtehtävästä tai koulutuksesta saattaa johtaa työttömyysturvan menetyksen lisäksi toimeentulotuen vähentämiseen 20 tai 40 prosentilla. Tärkeä ehtojen lieventämisen suunta on se, etteivät pienet työtulot vähennä perusturvaa.
Eteneminen kohti perustuloa tulee kytkeä ohjelmaan, jossa asteittain parannetaan muitakin perusturvan osia, esimerkiksi vanhusten palveluja ja asumista ja mielenterveyspotilaiden asemaa ja pidetään huolta myös lakisääteisestä ansiosidonnaisesta toimeentulojärjestelmästä.
Oikea perustulo
Matka kohti kansalaispalkkaa ja perustuloa on pitkä, mutta se kannattaa aloittaa nyt. Perusturvan parantaminen kohti perustuloa sisältää sen, että mahdollisuus kieltäytyä tarjotusta työstä tai koulutuksesta lisääntyy. Se on mahdollisuus eikä ongelma. Se johtaa siihen, että työtehtäviä ja koulutusta on kehitettävä houkuttelevammaksi.
Kansalaispalkkaa toteuttavasta Paltamon mallista on muokattava väljä ja vetovoimainen valtakunnallinen versio. Työn vastaanottaminen tuo yleisesti ottaen niin paljon taloudellisia ja sosiaalisia etuja, että paljon puhutut kannustimet ovat ihan riittäviä, vaikka perusturvaa tuntuvastikin parannettaisiin perustulon suuntaan. Heitteille jättämisen ehkäisemiseksi tärkeintä on kohdata kansalaisten sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat ja tarjota positiivisia mahdollisuuksia.
Hyvä ratkaisu pitkälläkin aikavälillä lienee kansalaispalkan ja perustulon yhdistelmä. Matkan varrella saadaan kokemuksia siitä, mikä on perusteltu suhde ansiotulon, kansalaispalkan ja toimeentulon turvaavaan perustulonvälillä. Se on varmaan ajan myötä muuttuva, mutta ytimenä on eteneminen samanaikaisesti kohti nykyistä suurempaa vapautta ja nykyistä suurempia osallistumisen mahdollisuuksia.
Tapani Rytöhonka: Maammesarja
-
Tuoreinta Maammesarjassa:
3 comments
[…] Jouko Kajanoja: Kohti kansalaispalkkaa ja perustuloa […]
Kyllä nyky-yhteiskunnan pitäisi jo pystyä pitämään huolta koko väestöstä ja siihen perustulo olisi helppo, halpa ja oikeudenmukainen tapa. Ei se ole minusta perustulomallin ongelma, että nuoret jättäytyisivät pois työelämästä. Työelämän tulee tarjota sellaiset positiiviset kannustimet, että nuoret haluaisivat työelämään. Nykyisin halutaan liikaa kustannustehokkuutta, joka johtaa lähinnä loppuun palamiseen ja pahoinvointiin.
Meillähän on kaksi erilaista kannustus mallia.
1. Suurille johtajille annetaan lisää palkkaa, optioita ja bonusta. Tämä kannustaa suurmiehiä ja naisia tekemään parempaa tulosta.
2. Pienen palkan saajat. Näiltä on hyvä ottaa palkkaa ja etuuksia pois, jolloin he tekevät taas enemmän duunia, jotta edes elintaso säilyisi.
[…] Related Blogs Kohti Kansalaispalkkaa Ja Perustuloa — Megafoni.org […]
Leave a Comment