Murrostorstai 2009: Emme maksa kriisiänne!

Maailmanlaajuisesti rinnastukset 1930-luvun kriisiin ovat väistämättömiä. 1930-luvun kriisi ei pelkästään vienyt maailman taloutta 1910-luvun tasolle, vaan synnytti myös totalitarismien, vähemmistöjen joukkotuhonnan ja maailmansodan ajat. Nyt äärioikeistolaiset ryhmät uskaltautuvat jälleen esille, siirtolaisten oikeuksia poljetaan kaikkialla yhteiskunnassa ja kansainvälisen politiikan tasolla protektionismi ja nationalismi nostavat päätään.

Onko mahdollista, että kriisin aiheuttaneet henkilöt, opit ja talouden kehitysmallit korjaavat synnyttämänsä tilanteen? Vastaus lienee selvä. Lama kohtelee ihmisiä eriarvoisella tavalla. Toiset rikastuvat, toiset köyhtyvät. Tämä ei ole sattumaa. Tuloerot kasvavat. Viha kasvaa, koska osingoista ja optiotuloista ei luovuta, mutta samalla irtisanotaan ja lomautetaan. Tämä prosessi ei johdu yksilöistä vaan rakenteesta, jonka ”loogisuus” vie kohti irrationaalisia päätöksiä. Vastakkainasettelun aika ei ole ohi. Luokkakonfliktin aika ei ole ohi. Vihan hedelmät kypsyvät. Mitä jos 1990-luvun lama oli vain pieni paikallinen kriisi tämän globaalin katastrofin rinnalla?

Talouskriisin maksajiksi on asetettava ne tahot, jotka kriisin ovat aiheuttaneet, samalla hyötyen siitä: yksityiset suurpääomat, pankkiirit ja pörssikeinottelijat. Murrostorstai 2009 tarkoittaa sitä, että tätä laskua me emme kuittaa. Laskun saavat maksaa kapitalistit.

Jotain on pysyvästi muuttumassa. Passiivisuuden aika on ohi. Murrostorstai 2009 on luokkakantaista päättäväisyyttä, jonka kapitalistiselle järjestelmälle ominainen tuloerojen kasvu ja voittojen maksimointi tuottaa.

Meidän elvytyspakettimme on hyvin yksinkertainen: rahat pois rikkailta, rahat pois pörsseiltä, rahat pois pankeilta. Kaikki raha, elvytysraha, on suunnattava sellaisiin kohteisiin, jotka välittömästi vaikuttavat ihmisten toimeentuloon sekä sosiaalisiin investointeihin (sosiaalisesta asuntotuotannosta kolmannen sektorin kasvattamiseen). Raha on suunnattava massojen toimeentuloon, eikä sen kasautumisen vahvistamiseen harvalukuisten käsissä.

Murrostorstai 2009 yhdistää meitä useamman eri kulkueen liittoumana. Se yhdistää, mutta samalla se kehottaa jokaista meistä taistelemaan omalla tavallaan, omista lähtökohdistamme käsin. Haluamme nähdä Helsingin kaduilla pääoman ehdoilla ”uudistettavien” yliopistojen opiskelijat, työttömät, lomautetut, siirtolaiset, joiden elinoloja kiristetään ja joita fasistinen äärioikeisto uhkaa, sekä metropolimme, vapaan Helsingin nuoria, joiden tulevaisuutta talouskriisin aikana lopullisesti epävarmistetaan, ja joita kontrolloidaan estäen vapaata ilmaisua ja liikkumista.

Me emme tietenkään kutsu ihmisiä pelkästään vastustamaan, vaan myös osoittamaan mieltään taatun toimeentulon, asumisoikeuden, kerjäämisoikeuden, vapaan julkisen liikenteen, parempien palkkojen, metropoleja koristavan taiteen ja vapaan yliopiston puolesta.

Koska asumisen yhteiskunnallinen järjestäminen ei saa olla bisnestä, vaan julkista toimintaa, jota raha ei saa määrätä.

Koska on paradoksaalista, että talouskriisien ja joukkotyöttömyyden aikana ei saisi kerjätä.

Koska on järjetöntä että julkisen liikenteenyhtiöt, joiden pitäisi olla voittoa tavoittelemattomia, voivat ajautua konkurssiin, kuten Helsingissä on tapahtumassa.

Koska on todellakin luokkakantaista, että absoluuttista palkkamäärää voidaan vähentää osinkotulojen hyväksi.

Koska on idioottimaista, että sijoitetaan miljoonia euroja kaupunkilaisten verorahoja yksityisten vartiointifirmojen taskuihin, jotta ne kohtelisivat kaltoin näitä samoja kaupunkilaisia, jotka lisäksi joutuvat vielä maksamaan mielivaltaisia korvaussummia typerien betoniseinien maalaamisesta.