Pääkirjoitus: Megafonin kolmas tuleminen
Tervetuloa uudelleensyntyneen lehden pariin!
Vuoden vaihde toi uuden sivuston ja osoitteen. Teknisten uudistusten lisäksi kysymys on sisällöllisistä linjauksista sekä organisatorisesta skarppauksesta. Muutosten hahmottamiseksi on palattava vuoteen 1999, Megafonin perustamisvuoteen…
Megafonin tarina on kertomus ”ysäriaktivismin” lopusta, uuden työläissubjektiivisuuden noususta sekä talouskriisistä, jonka edessä on jälleen arvioitava uusiksi, mikä teoreettinen linja antaa parhaan suojatulen.
Megafoni syntyi anarkistilehti Kaurapuuron tuhkasta. Vasemmistoa ja uusia liikkeitä vapauden, vallan ja hierarkioiden analyysillaan rikastuttanut anarkistinen teoria oli käynyt liian ahtaaksi. Megafonin toimituskunta halusi avata kokonaan uutta keskustelua ohi kaikkien ideologisten karsinoiden. ”Take your politics to the new Millennium”, uhosi pääkirjoitus. Jo Kaurapuuro oli esitellyt anarkismin lisäksi autonomiaktivistien ideoita, mutta Megafonissa ne tulivat entistä vahvemmin mukaan. Anarkismin lisäksi lehti erottautui kaikista kansallismielisistä sekä vanhan koulukunnan kommunistisista äänenpainoista.
Kirjakahviloissa ja kädestä käteen myyty paperilehti muutettiin viiden numeron jälkeen verkkojulkaisuksi. Tämä tapahtui vuonna 2003. Pienemmillä taloudellisilla resursseilla tavoitettiin näin isompi lukijakunta. Maksullisten pienlehtien aika oli ylipäätään ohi. Uuden kommunikaatiokulttuurin sisäistäneet ihmiset odottivat saavansa informaation ilmaiseksi. Myös globalisaatioliikkeen aika alkoi olla ohi, ja Megafonin suhde liikehdintään muuttui epäselvemmäksi. Verkko antoi tilaa yleisluontoisemmalle teorialehdelle.
Sivustomme tuli sittemmin tunnetuksi pornahtavasta ”outlookistaan”. Muutamilta aktivisteilta tulleille moralistisille valituksille viitattiin luonnollisesti kintaalla.
Megafoni on aina toiminut itsenäisenä projektina, mutta alusta lähtien sille muodostui läheinen suhde esimerkiksi Valkohaalareiden ja Tottelemattomien nimellä kulkeneisiin projekteihin. Lehti haluttiin viedä lähelle antagonistista liikehdintää menemättä kuitenkaan sen sisälle. Näin haettiin kumpaakin tahoa rikastuttavaa suhdetta.
Lehden alkuaikoja motivoi ajatus siitä, että liikekentällä on tehtävä ”diskursiivinen käänne”. Oli esimerkiksi tarve avata keskustelua globaaliliikkeestä globalisaation vastustamisen sijasta. Liikekentän keskusteluissa esiintyneet työtä ja toimeentuloa koskeneet kategoriat vaikuttivat vanhentuneilta suhteessa omiin kokemuksiimme sekä käsityksiimme jälkiteollistuvasta yhteiskunnasta ja immateriaalisesta tuotannosta. Eurooppa oli hahmottumassa keskeiseksi poliittiseksi toimintatilaksi.
Liikekentälle tarvittiin ylipäätään teoreettinen ja haasteellinen julkaisu lukuisten propagandalehtien tilalle. Missään vaiheessa Megafoni ei ole ollut lehti, joka tietää jo kaiken. Megafoni on ja tulee olemaan avointen kysymysten ja jatkuvan opiskelun projekti, ”work in progress”.
Megafoni onnistui diskursiivisen käänteen tekemisessä. Olemme osaltamme vaikuttaneet siihen, että naiivi puhe globalisaation vastustamisesta yhdessä kansallisen demokratian idealisoinnin kanssa kuuluvat enää vain harvojen ja marginaalisten vasemmistolaisten liikkeiden repertuaariin. Niin sanotun uuden työn käsitteen olemme nostaneet jopa yleiseksi yhteiskunnalliseksi teemaksi. Prekariaatista ja perustulosta ei voi puhua ilman viittausta Megafoniin.
Olemme kaiken kaikkiaan kulkeneet matkan yleisestä globalisaatiokeskustelusta konkreettisten työelämäkysymysten äärelle: globalisaatiosta ja antinationalismista uuteen työhön, prekariaattiin ja perustuloehdotukseen.
Samalla olemme tulleet jälleen uuteen käännekohtaan. Verkkotekniikka on kehittynyt ja porno on kulutettu loppuun. Käänteet poliittisissa suhdanteissa ovat tuoneet meidät uusien haasteiden äärelle. Uusliberalismin vaihe vaikuttaa katkenneen kuin kananlento. Talouskriisin avaamat näkymät ovat kovin erilaisia kuin vielä 1990-luvulla hahmottumassa olleet, esimerkiksi Euroopan unionia koskeneet mahdollisuudet. Uuden työn ja prekariaatin keskusteluja jäsentänyt kysymys työläisten itsevalorisaatiosta ja uusista oikeuksista on tullut rajoilleen. On asetettava yhä tiukemmin kysymyksiä myös luokkaorganisaatiosta ja vallasta.
Kansallisvaltiot ja niiden liitot ovat nousseet nopeassa syklissä uudella tavalla ratkaiseviksi kapitalistisiksi toimijoiksi. Sekamuotoinen imperiaalinen suvereniteetti ei näytä toteutuneen siten kuin 1990-luvulla auennut organisatorista moninaisuutta korostanut liikehdintä ennakoi. Avointen verkostojen sijasta on siis välttämätöntä perätä uudelleen arviointeja työväenluokkaisesta organisoitumisesta rajallisessa poliittisessa tilassa. Euroopan unioni ei toki ole kadonnut minnekään. Liittovaltiokehityksen katkeamisesta huolimatta se muodostaa edelleen yhtenäisen työmarkkina-alueen, jolla on myös yhtenäinen koulutuspolitiikka.
Tällaisten näkymien edessä olemme jälleen sekä lopussa että alussa. Work in progress!
Ensimmäisessä numerossa avaamme keskustelua moninaisuuden/moneuden/multitudon/väen/you name it… käsitteen kritiikistä sekä päätöksenteon tematiikasta. Numero on vastaus liikekenttää vaivaavaan paikoillaan polkevaan keskusteluun ja päämäärättömään puuhasteluun. Toivomme numeromme avaavan taktisen momentin, jota käyttämällä liikkeet voivat harpata kohti määrätietoisempaa organisoitumista.
Megafoni ilmestyy jatkossa numerolehtenä. Tavoitteenamme on työstää temaattisia kokonaisuuksia sekä hakea toimitustyöhön sisäistä koherenttiutta. Teemat eivät kuitenkaan tule määräämään täysin numeroiden sisältöä, vaan kussakin tulee temaattisen painotuksen lisäksi olemaan myös muita tarpeellisia keskusteluja. Pyrimme kolmen-neljän numeron vuosivauhtiin. Online-työskentelyä jatkamme muun muassa pitämällä blogia. Erilaisia keskustelutilaisuuksiakin on suunnitteilla.
Uuden teknologian myötä sivustoon on liitetty kuvagalleria sekä erilaisia härpäkkeita, kuten RSS-syöte. Aika näyttää, millaiseksi kehitys kehittyy.
Kolmas kerta toden sanoo?
Tapani Rytöhonka: Maammesarja
-
Tuoreinta Maammesarjassa:
1 comment
[…] Pääkirjoitus: Megafonin kolmas tuleminen […]
Leave a Comment