Pätäkästä ja banaanista

Joulusatu perheen tyhmimmille

Teksti Tapani Rytöhonka (otteen H. C. Andersenin kertomuksesta Pieni tulitikkutyttö suomentanut Auli Hurme).

Kuva Seppo Lindqvist ja Megafonin skanneri teoksesta Seppo  Seppälä & Seppo Lindqvist: Vallan veri ei vapise. Weiling & Göös, Helsinki, 1969. Kuva ei liity kertomukseen ja se on otettu vahingoittamatta eläimiä.

"Joulupukki: Suomalainen elämänmuoto on minunkin lompakkoni salaisuus."

Oli, saatana, joulu.

Koska isi oli postittanut lomakkeen 14.5. eikä 14.6. mennessä, Joulupukki istui isin polvella munasilteen. Lunta tuli niin vitusti.

Pyöritätsä pätäkkää ja banaania, kysyi Joulupukki.

JOULUPUKKI: Pyöritätsä pätäkkää ja banaania.

En pyöritä, isi sanoi.

ISI: En pyöritä.
JOULUPUKKI: Kusiaivo persenaama kyrpäotsa paska. Mulkku.
ISI: Vetoan siihen, että sekä Kansaneläkelaitos että Valtiokonttori ovat diagnosoineet minut syylliseksi Suomen perustuslain kohtiin F33.1-2, keskivaikea tai vaikea-asteinen masennustila ja F34.1, neuroottinen depressio.
JOULUPUKKI: Sehän nähdään.
ISI: Siitä vaan jos perse kestää.
JOULUPUKKI: Ohoh… Jumalauta.
ISI: Kiristääkö rintsikat?
JOULUPUKKI: Ne on saatana pukin alpratsolaamit Korvatunturilla.
ISI: Tosta on viis hirttä poikki.
JOULUPUKKI: Ei tunnu missään. Lähtee. Nolla, en ole surullinen, yks, olen surullinen, kaks, olen aina alakuloinen ja surullinen enkä pääse tästä mielialasta eroon, kolme, olen niin onneton että en enää kestä.
ISI: Kaks.
JOULUPUKKI: Kiinni jäit. Vastaaja on syytön. Päivitetty diagnoosi on kiinteä ja suoritetaan se Kylmäkosken elukkapuolella. Diagnoosin pituus tiedotetaan vastaajalle myöhemmin. Ystävällisesti, Joulupukki.
ISI: Eiku kolme.
JOULUPUKKI: (Vetää käteen.)

Korvatunturilla Joulupukin Muori oli aika all right. Pienellä tulitikkutytöllä oli kotoa lähtiessään ollut tossut jalassa, mutta mitä hyötyä niistä oli? Ne olivat hyvin suuret tossut, hänen äitinsä oli käyttänyt niitä viimeksi, niin suuret ne olivat, ja pikkuinen kadotti ne kiiruhtaessaan kadun yli. Toista tossua hän ei löytänyt, ja toisen sieppasi eräs poika, joka oli juristi ja poikkeusmenettelyllä toimeensa nimitetty talous- ja hallintovirkailija, ja silloinhan tulee tehtyä kaikenlaista, eikä siitä pidä olla moksiskaan.

Joulupukki istui äiskän polvelle ja kysyi, pyörittikö äiskä pätäkkää ja banaania.

JOULUPUKKI: No pyöritätsä pätäkkää ja banaania.
ÄISKÄ: Pyöritän joo.

Tämän kuultuaan Joulupukki ilahtui niin kovasti, että nykäisi siitä paikasta äiskälle kiperän polskan.

JOULUPUKKI: Lyllyn lyllyn. Möö.
ÄISKÄ: Talous on yksi, jakamaton.
JOULUPUKKI: Ootsä nähny tätä?
ÄISKÄ: Mut siinä on sisällä on eri taloushallintoalueita. Niin kuin Glendalough ja Hokkaido ja Suomi. Minä ja isi asutetaan Suomea.
JOULUPUKKI: Ootsä nähny tätä?

Porot nussi pihalla ihan homona. Orgasmi on porotädeille tärkeämpi kuin usein luullaan. Lumenpaskan läpi ei oikein nähnyt, mutta Joulupukki ja äiskä siristivät silmiään ja saivat katselluksi, kuinka poroista komein ja fiksuin pani yhden porotädin suuhun sellaisen pitkän, toisesta päästä Joulupukin kyrvän näköisen suukapulan. Porotäti lähestyi sen kanssa toista porotätiä, jolla oli päässä älyttömän hyvät sukkahousut.

POROTÄTI: Viuuu!
ÄISKÄ: Ai, toi on ilmastointiteipillä.
JOULUPUKKI: Maalarinteippi ei pidä. (Pyyhkii kyynelen.) Onkohan niillä mukana kunnon narua, pikkuisilla.
ÄISKÄ: Vaikka talous on jakamaton, sitä voi lainaa. Taloushallintoalueista Suomi onkin siitä jännä, että se toimii yksinomaan lainatulla pätäkällä.
JOULUPUKKI: Joulupukkia joskus vähän naurattaakin tämä asia. Suomessa kaikki pummaa asuntolainan. Ja kun se on hallussa, ne hoitaa vielä autot ja kodin elektroniikankin velaksi.
ÄISKÄ: Tarkottaako pukki…
JOULUPUKKI: Sillis haisee.
ÄISKÄ: Pukkia huvittaa…
JOULUPUKKI: Ei tuu mieleen et jaha, täällä on kaikkee kivaa, mut mulla ei oo banaania ostaa sitä, vaikka työpaikka vielä onkin. Et mistähän tää niinku johtus.
ÄISKÄ: Pukki vittuilee valitulle pakolle suostuu työelämässä kaikkeen koko siks osaks elämää kun pystyy jotain tekeen.
JOULUPUKKI: Lyhennyksien maksusuunnitelmahan ei melkein kaikilla oo varautunu melkein mihinkään. Ja sit tää et miks tehdä tommosta just nyt. Teidän talous- ja hallintovirkailijat pistää sosiaali- ja terveysmenoihin koko aika vähemmän pätäkkää, kun ne on kerta menoja: Sit pitää pummaa sillonkin kun putoo vaikka jääpuikko päähän.

Naapurikämpässä oli silkosilmät harvahapset sikoja kaikki. Hirvee haju, ja naapurin äitiä kyrsi, kun vitut ne sen oli, vaikka väitti.

JOULUPUKKI: Just kohta ne, jotka myy virkailijoille yhteiskuntarauhaa, ei saa sitä kaupaks enää ollenkaan. Ja kun banaania on joka puolella niin saatanasti – ihan sama et se on velkabanaania eikä oikeeta – mut niillä ei oo yhtään, niin tietysti ne alkaa vetää muita niin turpaan, niin turpaan.
ÄISKÄ: Näin alueen poikkeuksellisen haavoittuva infrastruktuuri hajoaa kaikilla tasoilla. Ja nopeeta.
JOULUPUKKI: (Myhäilee.) Se keskeytyy lainanlyhennys kummasti kun rupee pikkuaivoo valuun parketille.
ÄISKÄ: Mutta Joulupukki, ei toi koske minua. Minä diilaan laittomia huumeita.
JOULUPUKKI: Tä? Miljoona prossaa painotuoretta voittopätäkkää puhtaana talouteen! Äiskähän on Suomen Kuvalehden seuraavan numeron kansikuvatyttö. Ai että pukille tuli hyvä mieli.
ÄISKÄ: Mitä se pukki nyt noin…
JOULUPUKKI: (Kuiskaa.) Meneeks täällä jo koni vai oottekste yhä vauhdissa?
ÄISKÄ: No tää on kyl liikesalaisuus. Mut pukille voin kertoo, et ainakin mä oon pohjustanu markkinoita hevoselle Subutexilla jo vähän aikaa. Mut ei kantsi istuu perseellään ja venaa taloutta. Pitää mennä sinne missä se on. Mun pätäkäthän on joka tapauksessa muualla kun täällä, tää paikka on vaan DEBET. Niin et mä ja isi ajellaan kyllä autoilla ja kattellaan plasmatelkkareita vaikka noi tosta meneekin.

Niin kimmelsivät nyt Joulupukin silmät, että alkoivat häntä vituttaa Joulupukin Muori ja äiskän isi-kumppani. Kilisi, kilisi kulkunen, ja jossain lauloi varpunen. Kappale taisi olla Kaide Käärmeenpojan Homon kyrpä ei seiso naisellei.

Sitten joku tumppasi varpusen lyttyyn.

VARPUNEN: Tursk.

Sitten isin ja äiskän ovikello soi.

OVIKELLO: Pim.
JOULUPUKKI: Häh, mähän olen jo tässä.
ÄISKÄ: (Avaa oven.)
JOULUPUKKI: Vai olenks mä?

Kyllä Joulupukki oli, sillä ovella olivat suomalaiset, rumat, vielä rumemmat ja ihan hirveen näköset. Kuka pyöritti kikkeliä, kuka ujosteli toisin keinoin. Mitäs äiskä, kutsui peremmälle ja löi piparit pöytään, kun oli mitä lyödä. Jos käyvät hermoille, pudotan daijuun, tuumi äiskä leppoisasti. Eikä varpusellekaan ollut käynyt kuinkaan. Me valehtelimme teille ja otamme siitä poliittisen vastuun.

Suomalaiset kertoivat kuunnelleensa äiskän ja Joulupukin keskustelua salaa ikkunan takaa. Näin tehdessään he olivat ymmärtäneet, mitä olivat saaneet aikaan, ja heidän tyhmyytensä hävetti heitä niin, että he tulivat nyt kertomaan tekevänsä itsemurhat. A vot, sanoivat äiskä ja Joulupukki. Ja kun lihakoukut ja nailonköydet ja kitarankielet olivat avanneet valtimot, katkoneet hermoradat, ja uusintaneet kokonaisuuksien toimintamekanismit, eikä koko maailmassa ollut enää muita suomalaisia kuin äiskä ja isi, joka katseli toisessa huoneessa televisiota, oli kuin ihmeellinen rauha olisi laskeutunut koko luomakunnan ylle.

Pellefantti on kovempi kuin Teräsmies.