Talouspoliittisia teesejä vasemmistolle
Toimitus
Yhdeksän kohdan tie ekososialismiin.
1.
Vasemmisto tarvitsee sekä kiirettä että malttia. Kapitalismin kriisiytyminen ekologisia elinehtoja myöten on johtanut historialliseen tilanteeseen, jossa kysymys sosialismista ja barbariasta on ajankohtaisempi kuin koskaan. Zizekin sanoin tuntuu olevan helpompaa kuvitella maailman tuhoutuminen kuin kapitalismin kumoutuminen. Samalla tarvitaan malttia, Leninin sanoin OPPIA, OPPIA, OPPIA. Vasemmisto on unohtanut taloudellisen ja talouspoliittisen osaamisensa ja toistelee nyt samoja selityksiä talouskriisille kuin porvarillinen taloustiede: ihmisten tai vain pankkiirien ahneus, finanssimarkkinoiden sääntelemättömyys tai jopa se kauhistus, että köyhille annettiin lainaa!
2.
Viime vuosina vasemmisto on hankkinut sosiaalipoliittista osaamista talouspoliittisen kustannuksella kiinnittämällä huomionsa siihen, miten yhteiskunta kohtelee kaikkein heikoimpia. Vasemmistolaiset poliitikot ovat keskittyneet kapitalismin oireiden hoitamiseen jättäen varsinaisen syyn huomiotta. Yhteiskunnallinen epätasa-arvoisuus ei ole kapitalismin sivutuotetta, vaan sen pääartikkeli. Kapitalismi on rakenteellisesti epätasa-arvoinen: sen tehtävänä on kasata ja keskittää varallisuutta kapitalistiluokan käsiin. Vasemmistolainen sosiaalipolitiikka on ollut vain tämän epätasa-arvoisuuden kompensointia: varallisuuden jakamista tulonsiirroin.
3.
Ilman luokka-analyysiä ja luokkapolitiikkaa valtaankin päässyt vasemmistolainen sosiaalipolitiikka kääntyy itseään vastaan poliisitoimintana, karkotuksina, kontrolleina, mihin tahansa työhön pakottamisena. Luokka-analyysin sijaan klassinen luokkaa koskeva reaalisosialistisen harmaa kuvasto sekä palkkatyön vapauttavuuden ja yhteiskunnallisen tuottavuuden ideologiat ovat vanhentuneita. Työväki karsastaa luokkaa vanhentuneen ideologisen kuvaston takia.
4.
Luokka-analyysi tarkoittaa myös sitä, että katsotaan porvarillisen taloustieteen metodologisen individualismin määräämän ihmiskuvan (ihmisilluusion) sijaan yhteiskunnallista ihmistä ja niitä olosuhteita, joissa ihminen yksilöllistyy toimijaksi. Eri sorron muotojen ahkeran luetteloinnin ja tilastoinnin sijaan luokka-analyysi kysyy, mitä yhteistä on kysymyksillä maahanmuutosta, köyhyydestä, sukupuolisorrosta, seksuaalisuudesta, ekologiasta, työn prekarisoitumisesta ja niin edelleen. Luokkapolitiikka perustuu todelliseen solidaarisuuteen sorrettujen ja riistettyjen välillä, sillä sen perustana on yhteisten etujen ja tarpeiden artikulointi pelkkien kauniiden arvojen sijasta. Esimerkiksi ekologista kriisiä ei ratkaista opettamalla yksilöille epämääräistä ympäristöystävällisyyttä tai luonnonmukaisuutta, vaan tuhoamalla ne valtarakenteet, jotka tekevät ekosysteemistä pelkän voitontavoittelun resurssin.
5.
Entä keynesiläisyys ja hyvinvointivaltio? Pääoman ja palkkatyön historialliseen kompromissiin ei ole paluuta: toisesta maailmansodasta vuoden 1973 öljykriisiin kestänyt keynesiläinen kulta-aika oli ainutlaatuisten historiallisten olosuhteiden tuotosta. Järjestäytynyt työväenluokka sekä Neuvostoliiton uhka pakottivat globaalin porvariston luokkakompromissiin. Hyvinvoinnista puhuminen on tyhjää liturgiaa ilman voimaa pakottaa porvaristo kaatumaan tai edes uuteen kompromissiin. Vanhan hyvinvointivaltioprojektin jatkaminen sellaisenaan ei selvästikään ole vaatimus, joka keräisi ympärilleen uutta voimaa. Neuvostoliiton perään jaksaa itkeä enää Ben Zyskowicz, ja porvaristo on onnistunut hajottamaan järjestyneen proletariaatin. Ilman uutta luokkakompositiota ei koko yhteiskuntaa koskevaan hyvinvointiin ole paluuta. Ei ole hyvinvointia ilman luokkapolitiikkaa!
6.
Myös akateeminen vasemmistolaisuus on kriisissä. Radikaaliälymystö on kääntänyt kykloopin katseensa tarpeista haluihin. Samalla akateemikot ovat huomaamattaan proletarisoituneet itse. Älymystö on kyvytöntä tuottamaan uutta vallankumouksellista teoriaa, mikäli se jatkaa pakoaan luokkakysymyksistä tai käsittelee luokkia korkeintaan tilastollisina joukkoina. Älymystön on valittava rakentaako se uutta työväenliikettä vai palveleeko se porvaristoa.
7.
Vasemmiston on kyettävä tarjoamaan kokonaisvaltainen ja konkreettinen ekososialistinen vaihtoehto kapitalismille. Tämä on edellytys myös vasemmistolaisen projektin tulevaisuudelle. Ilman sitä se menettää uskottavuutensa todellisena vaihtoehtona. Ilman sitä vasemmistolainen projekti ei kykene muuta kuin uusintamaan vallitsevaa asioiden järjestystä. Kyse ei ole abstraktin utopian maalaamisesta, jonka tulevaisuus siintää messiaanisen voimainkoitoksen tuolla puolen. Realistisen vasemmistolaisen talouspoliittisen vaihtoehdon hahmottelu edellyttää päivitettyä kapitalismin ja luokkasuhteiden analyysia. Oikeiden vastausten etsiminen on aloitettava oikeiden kysymysten esittämisestä.
8.
Uudet talousmallit eivät putoa taivaasta. Niiden alkiomuotoja on mahdollista löytää jo nykyisyydestä. Vertaisverkot, uusosuuskunnat, commonsit, uudet lahjatalouden muodot, kuten ”book crossing”, tehdasvaltaukset, Etelä-Amerikan tuotantolaitosten kansallistamiset ynnä muut eivät sellaisenaan uhkaa kapitalismia, vaan kapitalismin puitteissa ne muuttuvat lopulta osaksi sen arvonlisäysprosessia. Samalla ne kuitenkin lisäävät hyvinvointia tässä ja nyt sekä avaavat prosesseja vaihtoehtoisen tuotantosuhteen luovalle kehittelylle. Ne osoittavat mahdollisia tulevan tuotannon muotoja ja näyttävät käytännössä, että toisenlainen talous ei ole vain välttämätön, vaan myös mahdollinen.
9.
Vasemmiston on tiedostettava historiallinen tehtävänsä. Sen on ymmärrettävä, että elämme voimakasta tuotantovälineiden murroksen ja kehityksen vaihetta. Teollinen kapitalismi on muuttumassa jälkiteolliseksi kapitalismiksi, jossa informaatioteknologioilla tulee olemaan keskeinen rooli ja jossa tiedon ja palvelujen myymisestä tulee osa tavaratuotantoa ja pääoman kasautumisprosessia. Vihreys, Green New Deal, ei poista kapitalistisiin kasautumisprosesseihin ja näiden yhteiskunnallisten edellytysten takaamiseen liittyviä ristiriitoja ja alistamisen muotoja.
Lisää tiedossa, pysykää kanavalla!
Tapani Rytöhonka: Maammesarja
-
Tuoreinta Maammesarjassa:
1 comment
[…] Toimitus: Talouspoliittisia teesejä vasemmistolle […]
Leave a Comment