Työtaisteluista reformeihin

Marraskuun 2009 lopulla alkoi mielenkiintoinen työkiista Finnairin tehtyä päätöksen ulkoistaa matkatavarapalvelunsa tytäryhtiöltään Northportilta Barona Handlingille. Seurasi erikoinen työtaistelutoimenpide, kun lakon lisäksi satoja työläisiä jäi sairauslomalle.

Siitä, oliko kyseessä suunniteltu toimenpide, on tietenkin eri näkemyksiä, sillä joukkosairausloman myöntäminen työtaistelutoimenpiteeksi olisi itse asiassa sama asia kuin sen myöntäminen, että kyse ei todellisuudessa ollut sairaustapauksista. Esimerkiksi EK:n lääkäri uskoi huomattavan osan sairauslomista olevan perusteettomia. Ilmailualan Unionin (IAU) edustajien näkemykset tästä asiasta ovat olleet ristiriitaisia: yhtäältä julkisuudessa esiintynyt pääluottamusmies vetosi ulkoistamisen aiheuttamaan henkiseen pahoinvointiin ja sairauslomatodistusten oikeellisuuteen mutta toisaalta kehoitti ”poikia” laittamaan ”korkin kiinni” – antaen siis ymmärtää, että kyse ei ollut tosiasiassa sairausloman tarpeesta. (Ylipäätään henkinen pahoinvointi sairauslomatarpeen aiheuttajana on lääketieteellisesti epämääräinen asia.) On aiheellista kysyä, onko tällainen alleviivattu kaksinaamaisuus tietoinen valinta, ja jos on, niin mikä on tällaisen taktiikan tarkoitus. Julkisuutta tällainen teko ainakin toi lisää, samalla kun lauseen esittäjä voi perustellusti vedota huumoriin.

Joka tapauksessa, mikäli toimenpide oli suunniteltu, se oli nerokas teko, sillä vääristä sairauslomatodistuksista lienee vastuussa ensisijaisesti todistuksen kirjoittaja eikä ”sairauslomalle” jäänyt. (Asia ei tosin ole aivan näin yksinkertainen: työehtosopimuksen yksityiskohdista riippuu, millä edellytyksillä työnantaja voi pitää työntekijän sairaudesta esittämää selvitystä, eli sairauslomatodistusta, epäluotettavana ja missä tapauksessa työnantaja voi vaatia työntekijää hankkimaan todistuksen työterveyslääkäriltä. Lisätietoa ks. www.tjs-opintokeskus.fi/easydata/customers/opintokeskus/files/Tekstitiedostot/Laakarintodistus_ja_sairausajan_palkka.doc.) Näin vastuu on siis nerokkaasti ulkoistettu. IAU on näyttänyt, että voi sitä työntekijäpuolikin käydä luokkataistelua ulkoistamalla.

Tutumpaa asiaa edustavat väitteet ”italialaisesta lakkoilusta” eli tahallisesta hidastelusta työnteossa. Tässäkin asiassa työnantajan ja ammattiliiton näkemykset eroavat jyrkästi. IAU on väittänyt, ettei se hyväksy minkäänlaista tahallista työnantajaa häiritsevää toimintaa, kun taas työnantaja pitää tahallista vitkastelua tosiasiana. Finnairin matkatavarapalvelujen ulkoistamista koskevassa kiistassa työtaistelukeinot ovat siis keskeisesti sellaisia, joiden luonteen työtaistelutoimenpiteenä ammattiliitto lähes järjestelmällisesti kiistää. Onko tämä samalla työtaistelujen tulevaisuus?

Mitä tulee työkiistan italialaisiin vaikutteisiin, on vastentahtoisesti myönnettävä, että olemme Megafonissa tehneet erään virheen: olemme ennenaikaisesti jättäneet vähemmälle italialaiset vaikutteet. Tai sitten on todettava, että olimme jälleen kerran syklin verran edellä. Mitä Megafoni edellä, sitä muut perässä. Ehkä 5-10 vuoden päästä IAU:n kohdalla puhutaan ”pohjois-irlantilaisesta lakkoilusta”. Traagisella tavalla koomista on, että tällaiseen tulevaisuuteen viittaa jo nykyhetki: Aamulehdessä 13.1.2010 entinen työvoimanvuokrausalan yrittäjä kertoo saaneensa työkiistan yhteydessä tappouhkauksia.

Tässä yhteydessä on myös kiinnostavaa, että paskaduunipuhe on levinnyt voimakkaasti IAU:n sanastoon (esim. www.iau.fi/uutisarkisto/?a=viewItem&itemid=467). Samalla se on sanana totta kai menettänyt shokkiarvoaan sitten kohun keväällä 2006, jolloin Euromaydayn tapahtumien jälkipuinnissa tuo ruma sana sanottiin suorassa tv-lähetyksessä. (Ks. megafoni.kulma.net/index.php?art=357.)

Erityisesti IAU on peräänkuuluttanut ulkopuolisen selvitysmiehen mahdollista ratkaisevaa roolia kiistan ratkaisussa, ja lopulta valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Jyri Häkämies pyysi vanhaa kunnon Juhani Saloniusta tuttuun toimeensa sotkua selvittelemään. Ja melko pian, 15.1.2010 jo uutisoitiin sovusta. Yksityiskohdista ei kuitenkaan ole vielä tietoa. Aiheellinen kysymys on joka tapauksessa se, voiko asiaan syntyä kunnollista ratkaisua ilman samanaikaisia juridisia toimenpiteitä. Kuinka estää laillisesti se, että työnantaja ulkoistaa tehtäviään työvoimanvuokrausyritykselle, jonka palkkaamaa työvoimaa se sitten alkaa käyttää? Onko vihreä työministeri pohtinut tätä asiaa?

Ulkoistamista sinänsä tuskin on perusteltua kieltää – tuleehan yrityksillä olla oikeus keskittyä haluamaansa ydinosaamiseen – mutta olisiko mahdollista kieltää ulkoistaminen Finnairin/Northportin työkiistan kaltaisessa tilanteessa, jossa ulkoistamisen suorittanut yritys edelleen käyttää samaa työvoimaa ja vieläpä käytännössä heikentää työläisten etuja? Sääteleehän työsopimuslaki jo nytkin työnantajan toimintaa esimerkiksi siltä osin, että työnantajan on tarjottava entisille työntekijöilleen työtä, jos työnantaja tarvitsee työntekijöitä yhdeksän kuukauden kuluessa työsuhteen päättymisestä samoihin tai samankaltaisiin tehtäviin, joita irtisanottu työntekijä oli tehnyt. Eikö vastaavaa periaatetta voi laajentaa työvoimanvuokrausyritysten palveluiden käyttöön? Mikäli Finnairin/Northportin työkiistan seurauksena on juridinen reformi, niin osoittautuu jälleen todeksi se vanha totuus, että taistelut luovat uutta laillisuutta ja että konfliktit tuottavat reformeja.