Viisivuotissuunnitelma

Se on nyt sitten totta. Uusfasistisilla piirteillä kuorrutettu oikeistopopulismi vahvisti asemiaan läpi Euroopan, eritoten Italiassa, Tanskassa, Suomessa, Unkarissa ja Iso-Britanniassa. Vasemmiston yleiseurooppalainen kooma sen kun pitkittyi. Ja mitä teki Suomi? Suomi paikkasi tilannetta opportunisti-papilla.

Edessä viisi vuotta kiristyvää ulkomaalaispolitiikkaa, kovenevia valtiokontrolleja, härskiä markkinaliberalismia, eriarvoistavaa sosiaalipolitiikkaa, militaristista sotapolitiikkaa ja mitä luultavimmin myös yhä kritiikittömämpää vihreää kapitalismia.

Tämä kaikki lamatunnelmissa, ikään kuin alleviivaamaan sitä, kuinka vieraantunutta vasemmisto nykytodellisuudesta on. Edes laman varjossa, vaikka pöytä oli katettu ja mahdollisuudet tarjoiltu eteen, ei vasemmisto kyennyt uuusintamaan kannatuspohjaansa, saati laajentamaan sitä.

Tilanteen irvokkuus korostuu kun muistetaan, että viime vuosina on tuotettu poikkeuksellisen paljon vasemmistolaista itsekritiikkiä ja uusia keskustelunavauksia. Silti vasemmisto veti kampanjansa vanhoilla resepteillä, ellei jopa väsyneemmin.

”Omatuntosi ajattelee kuten me.” Iskulauseellaan vasemmisto halusi ilmeisesti muistuttaa, että se on laskenut aseensa, eikä enää taistele kapitalisteja ja pääomaa vastaan. Ilmeisesti se halusi myös korostaa moraalista luonnettaan hyvien ihmisten puolueena, joka ei tunne materiaalisten intressien kysymyksiä, ei ole kenenkään puolella, eikä ketään vastaan. Ehkä se halusi korostaa myös luonnettaan ajattelijoiden kerhona, jolta on turha odottaa muuta kuin märehdintää. Ja ehkä se kaiken päälle halusi ilmaista siveellisen luonteensa suomalaisen kulttuurieliitin seurapiirinä, jolle vasemmistolaisuus on ikuista paluuta Kom-teatterin lämpiöön ja kollektiivisiin lauluhetkiin.

Jos se näin halusi tylsistyttää kuoliaaksi koko työväen, niin se todellakin onnistui tehtävässään. Puolueettomaksi puolueeksi järjestäytyneenä arvopuolueena vasemmisto on tuomittu häviämään niin urbaania keskiluokkaa puhutteleville vihreille kuin rahvaan protestiäänet kerääville perussuomalaisillekin.

Vasemmistolaisten mielestä kriisissä eläminen on tietysti suoranainen totuus vasemmistolaisuudesta. Mutta onko näin? Eikö vasemmistoa ole luonnehtinut parhaina aikoinaan myös luja päämäärätietoisuus ja kollektiivinen organisoituminen? Olisiko siis ennemminkin niin, että on tullut korkea aika asettaa kyseenalaiseksi se uusvasemmistolaisuudeksi nimetty liberaali projekti, joka käynnistettiin 1960- ja -70 -lukujen aikoihin ja jonka jälkimainingeissa Vasemmistoliittokin sittemmin synnytettiin.

Eikö olisi yksinkertaisesti aika ottaa askel, ellei peräti kaksi, luokkakonflikteja korostavaan suuntaan? Eikö olisi aika todeta, ettei voi olla vasemmistolaista ohjelmaa ilman luokka-analyysia ja vastakkainasetteluja.

Eikö siis olisi aika palata idealismista materialismiin? Idealismissa vasemmiston on nimittäin aivan turha kilpailla vihreiden kanssa kun taas materialismi on ainoa ase oikeistopopulismia vastaan.

Materialistisen käänteen ei luulisi tuottavan edes ongelmia. Luetaanpa muutama sattumanvarainen uutinen:

”Huipputuloiset repäisivät kaulan muihin suomalaisiin”

”Yksi sosiaalityöntekijä auttaa jopa sataa perhettä”

”Työntekijät oireilevat entistä enemmän”

”Nyt ei säästy mikään”

”Maailman rikkaiden määrä nousi”

”Työpaikkailmoitusten vaatimukset koventuneet kymmenessä vuodessa”

Elintasoerojen nopean kasvun ja yritysmaailmaa palvelevan oikeistohegemonian aikana voisi kuvitella, että vasemmistolle olisi äärimmäisen helppoa osoittaa – ihan selkeällä suomenkielellä – keiden puolella ja keitä vastaan se seisoo.

Silti vasemmisto välttelee luokkapuhetta.

Minkään yksittäisen teeman nostaminen tai muu kosmeettinen nuorennusleikkaus ei vasemmistoa pelasta. Ellei vasemmisto kykene tarjoamaan työväenluokalle kättä pidempää – ellei se kykene toimimaan materiaalisten luokkaetujen ja vastakkainasettelujen puolesta – sen ainoaksi vaihtoehdoksi jää liittyä siihen kasvavaan seuraan, joka jo nyt rukoilee armoa selviytymisensä puolesta.

Siis mikä on suunnitelma seuraavaksi viideksi vuodeksi?

…

Ps. Jälleen hyvää kalaa hedelmiltä: Vallankumous tarvitsee japanilaista kuria